Mitä vuodelle 2014?

Pian vaihtuu jälleen vuosi ja täällä on alettu pohtia mitä seuraava vuosi tuokaan tullessaan. Se on varmaa, että isoja muutoksia elämään niin surullisia että iloisia toivottavasti myös. Elämässäni on paljon tällä hetkellä auki ja pelolla odotan ensi vuotta ja sen tuomia haasteita. Meillä on häät elokuussa, vai onko sittenkään pitäisi kysyä, sillä työpaikallani alkavat vuoden alussa YT-neuvottelut ja tiedossa on, että oma paikkani on vaarassa. Muutenkin elämä on kolhinut viime aikoina melko pahasti ja hääasiat on jouduttu painamaan syrjään, koska en vain jaksa viedä niitä eteenpäin energian valuessa muualle. Tästä seuraa se, ettei blogiini siis ole odotettavissa postauksia paljoa ja voikin olla, että blogi laitetaan toistaiseksi kokonaan jäihin myös, mutta ei vielä hätiköidä. Odotetaan ensi vuoteen.

Tästä kaikesta huolimatta sulho ja minä juhlistamme Uutta Vuotta 2014 käyden syömässä että hieman viihteellä. On myös varmaa mitä tämä morsio toivoo vuoden vaihtuessa. Rauhaa, onnea ja rakkautta vuodelle 2014 ♥ Kunpa voisin yhtyä muiden kesän 2014 morsianten riemun kiljahduksiin ja huutaa "Tämä vuosi on meidän!"

Hyvää vuoden vaihdetta kaikille!
Tuokoon vuosi 2014  vaurautta, rauhaa, onnea että ennenkaikkea paljon, paljon rakkautta tullessaan! ♥

Hääauton etsintää

Hei kaikille lukijoilleni, olen viimeinkin takaisin koneen äärellä!
Loma meni niin nopeasti välillä nauttien että välillä hieman naama nyrpeämmän puoleisena mummojen hallitessa koko mökkiä :D No, onneksi sää ei ollut niin paha, ettei olisi päässyt ulos karkuun kävelyille. Teimmekin sulhon kanssa paljon tutkimusmatkailua ympäristössä ja allekirjoittanut oli kuin lapsi löytäessämme ison hiekkakentän, joka oli täytetty erilaisilla vanhoilla lautatarvikkeilla. Hääaistini heti valpastuivat, mutta hetken pengottuani, onneksi, mitään käyttökelpoista ei löytynyt, eikä anopin auton kyytiin olisikaan mahtunut.

Ennen lomaa olin alkanut jo hyvissä ajoin tutkimaan hääautotarjontaa ja hyvän idean sainkin kirpputorilta löytyneestä vanhasta tulitikkurasiasta. Siinä mainostettiin Helsingin automuseota ja edustusautoja kuljettajineen. Kuten arvata saattaa niin heti samana päivänä ryntäsin tutkimaan asiaa. Noh, harmikseni sain huomata, että kyseinen museo on lopetettu pari vuotta sitten. Lähdin etsimään lisää automuseoita ja löysinkin Espoosta yhden, joka valitettavasti auki vain kesäkaudella. Automuseota ylläpitää Espoon automuseo ry ja sivuilta löytyivätkin hyvät yhteistiedot pääjäsenille. Puheenjohtaja sai siis sähköpostia, muttei valitettavasti ole siihen vastannut mitään vielä.

Muutenkin autoja on tuon jälkeen tullut katseltua, muttei tunnu löytyvän meille sopivaa tai sitten hinnat täällä pääkaupunkiseudulla ovat uskomattomat, enkä puhu edullisuudesta. Tietenkin sitä voisi pitää silmät auki kadulla kulkiessa, jos vaikka jollain yksityisautoilijalla olisi upea peli allaan ja ottaa rekisteritiedot ylös. Näin tavallaan työkaverimorsiameni on tehnyt, sillä asuintalonsa parkkipaikalta on bongannut naapurin upean auton. Suunnitelmissa kuulemma laittaa viestiä tuulilasiin.

Onko muilla kesän 2014 morsiamilla jo menopeli varattuna?

Joulunviettoon

Alkaa pian tämänkin morsiamen olla aika kirmata karkuun kaupungista perheensä luokse maalle.. No, huomenna töiden jälkeen tarkemmin, mutta halusin rauhassa päästä toivottamaan kaikille hyvät Joulut! Koko viikko ollut täynnä pelkkää Joulupuuhastelua, oli kyseessä viime hetken lahjaostokset, niiden pakkaamiset tai leipominen. Tälläkin hetkellä yksi kakku uunissa tulossa :D Meitä on kerrankin iso porukka koolla ja olenkin koko naiskatraalle neulonut tossukat. Mikä urakka! Koska naisväki saa itsetehdyt tossut niin pitihän vanhemmalle, makeasta pitävällä herrasmiehellekin leipoa iso rasia erilaisia pipareita (Ei tietenkään riittänyt ostetut ja itsetuunatut...) Myöskin tapani mukaan olen taas hankkinut aivan liikaa lahjoja kaikille! Viimeksi eilen kävin täydentämässä lahjapussukkaa.. Ei edes mietitä miten paljon meni rahaa.

Joulua vietämme ensimmäistä kertaa yhdessä tällä porukalla ja on mukava saada meidät kaikki yhteen, sillä osaa perheestäni näen valitettavan harvoin nykyään etäisyyksien vuoksi. Uutta on myös paikka, jossa vietämme Joulumme, sillä lähdemme Iittiin, Kouvolan lähelle, josta olemme vuokranneet mökin. Valitettavasti sielläkään ei vain taida olla lunta :/ No, kaikkea ei voi saada. Tuossa onkin lause, joka pitää yrittää muistaa myös häiden lähestyessä ;)


                Nauttikaa läheisimmistänne ja ihanasta Joulun taiasta! Hyvää Joulua kaikille! ♥

Häivähdys morsiuspukua (EI SULHON LUETTAVAKSI)

Ajattelin uskaltaa tänne laittaa pientä vilautusta morsiuspuvustani, vaikkakin on olemassa riski sen paljastumisesta sulholle. Okei, hän ei kovin usein lue blogiani ja toivon otsikon pysäyttävän hänet mikäli eksyykin häämailman puolelle. Ihanaa olisi saada näyttää mekko koko ihanuudessaan, mutta minkä mahdat paljastumisen pelolle pääsi sisällä :/ Tässä silti pientä kuvakollaasia mekosta, vaikkakaan tällä kertaa kuvat eivät kerro koko totuutta tästä ihanuudesta ♥ Unohdimme ottaa kuvan hunnun kanssa, mutta jääpä jotain odotettavaa myös seuraavalle sovituskerralle :D

Kyseinen puku olisi löytynyt myös "pimpuloilla" eli paljeteilla, mutta omaa silmääni ja makuani miellytti huomattavasti enemmän tämä pelkistetty versio. Pitsikuviossa on seassa hopeista lankaa, joka tuo kuviot kauniisti esille, kuitenkaan niiden viemättä liikaa huomiota. Mekossa itsessään on korsetti juurikin tuon nyörityksen ansiosta ja omia rintaliivejäkään ei tarvita. Mahtavaa! Pelkäsin nimittäin joutuvani teettämään korsetin jossain juuri tätä varten, mutta niiden rahojen säästyessä voin panostaa enemmän hääyön että häämatkan vaatetukseen ;)

Huomaan huokailevani rauhallisesti ja tyytyväisesti katsoessani mekkoni kuvia. Tässä vain on mekko, jota voi vielä 20 vuoden päästäkin katsella valokuvista ja olla ajattelematta mitä ihmettä minulla on päälläni.

Odotettu postaus: Muotitalo Tyynelä, erä 3.

Viimeinkin pääsen tänne myös kertomaan kuulumiset eiliseltä! Kuten arvasin, olin aivan poikki pitkän työpäivän että mekkojen sovituksen jäljiltä, enkä valitettavasti jaksanut kuin nostaa kaukosäädintä sohvalla.

Tapasin äitini siis Helsingin keskustassa, jossa hän oli bussiani vastassa. Tästä kävelimme ensin Seremoniaan mikä valitettavasti oli pettymys. Ei asiakaspalvelun tai mekkojen ulkonäön suhteen, mutta olisihan sitä ollut kiva jos olisi löytynyt myös sovitettavaa. En mielestäni ole nyt niin iso, en varsinkaan enää tuon 35 kilon pudotuksen jälkeen, mutta ihailemieni mekkojen koot loppuivat kokoon 40-42 ja olivat siis pieniä. Myyjän onnistui kaivaa varastosta 2 mekkoa ja kumpikaan ei mahtunut päälle. Huoh :( Myyjä ehdotti onneksi ihan kulmilta löytyvää Fleur d´orangea, josta löytyi useampikin mekko sovitettaksi ja liian isojakin oli osa (Jei!) Yksi mekoista oli tyyliseni ja malliltaan minulle istuva, mutta en voinut olla ajattelematta Muotitalon mekkoa. No, kauaa en joutunut vain kuvittelemaan mekkoa vaan oli aika lähteä Muotitalolle päin.

Sovitusaika meillä oli klo 16 ja ovikelloa soittaessani ovea ei tullutkaan avaamaan minua aiemmilla kerroilla palvellut myyjä vaan minulle entuudestaan tuntematon nainen, tai näin minä ainakin luulin. "Anneli Landsberg, päivää". Minähän tunsin tämän naisen. Hänelle olin laittanut ensimmäisen sähköpostini ja lopulta vaihtanut useammankin sähköpostin hänen tyttärensä Katrinin kanssa. Anneli oli todella iloinen, puhelias ja avulias nainen ja minut valtasi heti tervetullut olo kun saavuin liikkeeseen. Näin sovituksen aikana myös vilauksia aiemmasta myyjästä ja onneksi hän hymyili. Oloni oli hieman nolostunut haukuttuani häntä, mutta minkä kukaan meistä tunteilleen voi. Annoin mekkoni koodin Annelille ja eikuin jännityksellä sovituskoppiin äitini jäädessä aulaan odottamaan. Mekko päälle, korkokengät jalkaan ja peilin eteen. En voinut kuin hymyillä isosti. Tämä on mekkoni, tai kysytäänpäs nyt äidiltä vielä mielipidettä. Tykkää, jes! Myyjän laittaessa hunnun vielä päähäni, olimme molemmat lopullisesti myytyä. Romanttista, naisellista, hieman espanjatar-tyylistä, upeaa. Mekkoni oli kuin olikin siis se aivan ensimmäinen mekko, jota sovitin. Huvittavaa ajatella miten helpolla olisi päästy jos olisi siihen lopetettu, mutta eihän kukaan ensimmäistä kertaa mekkoaan etsimässä oleva lopeta ensimmäiseen mekkoon. Täysi mahdottomuus.

Teitä kaikkia varmasti kiinnostaa kuulla myös hintatietoja. En ala niitä nyt erikseen erittelemään, mutta hinnan pukuineen, muokkauskorjauksineen että huntuineen saimme hilattua tasan 1300 euroon.

Haluan vielä näin lopuksi antaa pahoitteluni teille kaikille keitä loukkasi tekstini Muotitalo Tyynelä-lukekaa varoitus, sillä sain siitä melko ilkeän viestin joltain anonyymiltä käyttäjältäkin, joka vertasi tekstiäni julkiseen kunnianloukkaukseen että moitti tekstissäni käyttämiä kuvia luvattomiksi. Puolustuksekseni voin sanoa, että Suomessa on vapaa sana, enkä koe tehneeni väärin kertoessani OMAN mielipiteeni kokemuksestani, varsinkaan kun lupasin antaa Muotitalolle mahdollisuuden hyvittää ja kuten tuli selväksi niin loppu hyvin, kaikki hyvin. En ole katkera, vihainen tai mitään muutakaan sellaista vaan onnellinen, että löysin mekkoni. Myönnettäköön, että olisihan sitä tekstiä voinut siistiä, mutta kerroin tilanteen sellaisena kuin sen koin, kuten nyt kerroin hyvässäkin mielessä. Anonyymin tekstiä en julkaissut juurikin sen ilkeyden vuoksi sekä sen, ettei kirjoittaja antanut mitään nimimerkkiä johon antaa omat kommenttinsa. Minä toimin elokuinenmorsian nimimerkin alla ja otan vastuun kirjoituksistani. Olen silti kiitollinen palautteesta, jonka sain, vaikken arvostakaan sitä.

Haluan vielä erikseen antaa silti pahoitteluni sekä Muotitalolle että Myyjä S:lle, sillä kuten kerroin niin olisihan sitä tekstiä voinut siistiä, mutta näin hääasioissa ovat ainakin omat tunteeni kovasti pinnalla. Tapaammekin uudestaan kun lumi on jo sulanut ja kesä alkaa olla kauneimmillaan, enkä malta odottaa päästä sovittamaan ikiomaa häämekkoani!

Niin ja kaikille ketkä odotitte näkevänne edes vilauksen mekostani niin malttakaa vielä hetki. Kyllä se on tiedossa lähiaikoina ;)


Elokuinenmorsian alias tuleva rouva F.

Huomenna uudestaan Muotitaloon

Luvassa tällainen pikapostaus pitääkseni teidät kartalla:
Huomenna äitini saapuu Helsinkiin ja menemme käymässä viimeinkin yhdessä Muotitalo Tyynelässä. Jännityksellä odotan tätä sovitusta, sillä olen nyt vaihdellut sähköpostia Katrinin kanssa ja hän lupasi, että sovitus tulee olemaan tällä kertaa miellyttävä ja että he tekevät mielellään tarjouksen kokonaispaketista. Jännitän myöskin sitä, että onko paikalla sama myyjä kuin viimeksi ja jos on niin millainen on tunnelma. No, sitä ei voi tietää etukäteen vaan huominen näyttää.

Muuta uutta ei tällä hetkellä häärintamalla kuulu (mitä nyt aina mielessä vilistää erilaisia kysymyksiä ja vaihtoehtoja kaikkeen...) vaan olen nyt keskittynyt vain ja ainoastaan mekkoasiaan sen kiireellisyyden vuoksi.
Lupaan palata tänne viimeistään perjantaina kertomaan tästä huomisen sovituksesta ja kuulumisista!

Muotitalo Tyynelä-vastaus

Viestini oli tavoittanut Muotitalo Tyynelän liikkeen johdon.. tavallaan, sillä sähköpostia eivät olleet saaneet, mutta ystävän vinkkauksen ansiosta olivat nähneet viestini naimisiin.infon keskustelussa. Sain Katrinilta sähköpostia, jossa pahoitteli kovasti tapahtunutta ja kertoi henkilökohtaisesti puhuvansa myyjän kanssa tapahtuneesta. Laitoin sähköpostia takaisin Katrinille ja jäänkin odottelemaan vastausta, ennenkuin kerron tänne lisää :) Olo on parempi saatuani yhteyden ja ääneni kuuluviin. Kiitos vielä tuesta edellisen tekstin kommentoijille!

                                Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille lukijoilleni! 

Muotitalo Tyynelä - Lukekaa varoitus

Minun piti heti eilen aamulla perua suutuksissani varaamani aika Muotitalo Tyynelään, mutta päätinkin käyttää sen ajatellen, että on hyvä kaivaa mekko selkeämmäksi muistikuvaksi mieleen sekä sovittaa muitakin henkareihin jääneitä mekkoja. Saapuessani liikkeeseen seisoi sama myyjä, kuin lauantaina hieman tympeästi vastassa ja kaivoi 2 jo sovittamaani mekkoa esiin sekä vain yhden uuden, vaikka kauppa oli täynnä mekkoja. Sovitin ensin nämä kaksi muuta ennen mahdollista the mekkoa ja myyjän käytös näitä sovittaessa toi minulle inhottavan olon. Kehuessani mekkoja kauniiksi ja kuinka päätös olisi vaikea hän vain tokaisee päättäväisesti sen "the mekon" olevan paljon parempi minulla eikä päätös ole vaikea. Yksi sovittamistani mekoista oli myös pienehkö päälläni ja myyjä KIELSI minua katsomasta taakse, vaikka olisin halunnut nähdä miltä laahus näyttää. Muutenkin myyjä puuskutti äänekkäästi pukiessaan mekkoja päälleni ja en kauaa niitä ehtinyt ihastella vaan tuntui, että minua hoputettiin.

Viimeinen oljenkorsi oli kun puimme päälleni "the mekon" ja astelin peilin eteen. Kerroin myyjälle tässä vaiheessa, että luulen sen olevan tämä mekko, mutta haluaisin tulla vielä kolmannen kerran paikalle, jotta äitinikin pääsee antamaan "siunauksensa". Tähän myyjä äänekkäästi huokaisi ja tokaisi "että kolmannen kerran". Pöyristyttävää! Tästä eteenpäin myyjä näytti vain hapanta naamaa ja kirjoitti jälleen mekon numerosarjan lapulle ylös. Tehdessäni lähtöä myyjä ja hänen harjoittelijansa(luulen olevan siskontyttö tms.) seisoivat vain tuijottamassa minua. Pudotin tässä vaiheessa kädestäni tuon lapun ja se lensi suoraan heidän jalkoihinsa. Myyjät eivät tehneet elettäkään nostaakseen lappua vaan kävin kumartelemassa heidän jalkojensa juuressa. Oloni oli todella nöyryytetty ja inhottava. Myös ensimmäisellä kerralla tuntemani into ja ihastus mekkoa kohtaan alkoi häipyä myyjän inhottavan käytöksen vuoksi. En tiedä haluanko palata tänne liikkeeseen sittenkään, vaikka varasin ajan nyt torstaille 12.12.

Jos ajattelitte käydä Muotitalo Tyynelässä (Mannerheimintie 62, Helsinki) niin harkitkaa tarkasti menettekö sinne toiste. Siellä ei tykätä asiakkaista, jotka tulevat vaivaamaan myyjien istumista ja rupattelua. Itsekin palvelualalla olevana en voi kuin kauhistella tämän naisen palvelualttiutta. Kyseessä on kuitenkin todella isot rahat ja tuollaisella käytöksellä en halua jättää sinne liikkeeseen rahojani. Luulen, että tulen olemaan liikkeen johtoon yhteydessä. Sen verran kauhea olo minulle jäi myyjästä.

Äiti ja haasteet

Eilen hieman vihjailinkin, että haluaisin palata äitiini ja mekkosovituksiin. Tänään, näin myöhäisillassa on sen vuoro, kun asiat ovat selkeytyneet. Äitini ei ollut lauantaina kaason ja minun kanssani mekko-ostoksilla ja teinkin selväksi, etten aio ostaa mekkoa ennenkuin saan äitini myös mukaan. Pidin tätä sellaisena aluskierroksena, jolloin tarkastimme kaason kanssa vain ennakkoon tarjonnan. No, sunnuntaina odottaessani ja odottaessani äitini soittavan ja kyselevän, sain huomata pettyväni ja tarttuvani itse puhelimeen kellon käydessä jo viidettätoista tuntia. Äitini hieman kyseli päivän kulusta ja löytyikö mekkoa. Lopulta oli minun vuoroni ja heitin pallon äidille: "Milloin joulukuussa pääsisit katsomaan mekkoja kanssani?" Vastauksena sain Tammikuun. Aivan liian myöhäistä. Syitä jo täyttyneille vapaapäiville löytyi siivouksella ja kirpputoripöydällä. Voitte vain arvailla ilmeitäni, itkuani ja pettymystäni kun löin lopulta luurin korvaan tekosyiden kaikuessa vielä päässäni. Emme enää kumpikaan olleet toisiimme yhteydessä sinä päivänä. En tiedä mitä äitini teki, mutta itse vajosin vuoteen pohjalle kasa nenäliinoja mukanani ja sulho vieressä halattavana. Olin täysin murheen murtama ja paha olo sai jatkua vielä tänään aamulla.

Heräsin aamulla viestiin ja se oli äidiltäni. Hän pahoitteli sitä, että pahoitin mieleni ja kertoi ettei tule pääsemään tässä kuussa Helsinkiin. Lähetin takaisin viestin, jossa kerroin olostani, pettymyksestäni ja siitä kuinka olen AINA haaveillut äitini olevan mukana sovituksissa. Kerroin siitä kuinka tärkeää se on minulle. Lopulta vastausta sain vasta illalla sulhon laitettua jo viestiä äidilleni. Äitini luetteli vieläkin samaa listaa. Tässä vaiheessa olin jo niin pettynyt, että annoin palaa täysillä. Puin kaikki tunteeni sanoiksi. Kerroin kuinka sovituksia on lykätty jo hänen vuokseen kahdesti ja nyt sanoo ettei saa järjestettyä yhtä päivää ainoalle lapselleen, vaikkei ole missään muissakaan hääjärjestelyissämme mukana. Yhteen ainoaan pyysin, toivoin ja odotin, mutta saan kieltävän vastauksen. Lopulta, tämän viestin jälkeen saimme äitini kanssa sovittua, että hän antaa kirpputoripöydän tyhjennyksen mummolleni tehtäväksi, joka kuitenkin olisi ollut mukana siellä, jotta pääsee tulemaan Helsinkiin 12.12 torstaina töideni jälkeen. Nyt pitää vain soitella huomenna aamusta Muotitalo Tyynelään ja perua aika, jonka menin tänään itkuisena ja suutuksissani sopimaan huomiselle tarkoituksenani mennä ostamaan se mekko sitten yksin. Tätä olisin aina katunut.

Olen vain yhä hieman pettynyt, vaikka sainkin äitini lopulta mukaan. Pettynyt ehkäpä juuri siksi, että se vaati niin paljon kyyneleitä ja vaivaa. Se ei ollut vapaaehtoista toimintaa vaan sain suorastaan syyllistää. Tässä asiassa aion saada haluamani, sillä se on ainoa mitä odotin äitiltäni häävalmistelujen suhteen ja mistä olen haaveillut pienestä tytöstä lähtien. Kuten totesin äidilleni: Olen pettynyt sinuun, äiti, ja toivoisin sinun käyttäytyvän sen kutsumanimen mukaisesti.

Olipas siinä juttua ja tunteita. Halusin silti jakaa teille muille tuntemuksia myös tältä saralta, sillä ne voivat myös valitettavasti olla osa hääjärjestelyjä ja elämää. Oliko teillä muilla mukana äidit vai onko se ollut teille yhtä tärkeää, kuten se on minulle aina ollut? Jäikö teiltä joku tärkeä ihminen saamatta sovitukseen ja miltä se tuntui? Jätättehän kommenttia vierailustanne, sillä olisi mukava saada kanssamorsianten mielipiteitä ja keskustelua aikaiseksi :)

Mekkosovitus vol.1

Viimeinkin pääsen myös teille jakamaan kuulumisia eiliseltä. Aloitetaan sillä, että sanon: Vau, mikä päivä! :D Päivämme kaason kanssa alkoi Muotitalo Tyynelästä, joka aukesi kymmeneltä. Olimme jo odottelemassa ovella hyvissä ajoin ja myyjä ystävällisesti päästi meidät sisälle saapuessaan töihin. Mekkojen sovitus alkoi tuomieni kuvien pohjalta ja paljon samanlaisia löysimmekin. Järkyttävää, mutta koen saaneeni ensimmäisen puvun syndrooman, sillä rakastuin ensimmäiseen mekkoon. Se oli todella kaunis ja myyjän nähdessä innostukseni hän kiikuttikin huntua sovitukseen. Olin morsian. Ensimmäisen kerran todella näin sillä hetkellä miten paljon olen laihtunut ja olin ylpeä saavutuksestani. Mekko istui hyvin ja malli oli minulle täydellinen. Mietin vain seuraavia pukuja sovittaessani "Miten tässä näin kävi?". En ikinä uskonut rakastuvani ensimmäiseen häämekkkon, jonka puen päälleni, mutta niin kävi. Kauppoja ei vielä lyöty lukkoon vaan suuntasimme Niinattareen.

Niinattareen saavuimme 11.40, eli 20 minuuttia ennen sovituksen alkua. Siellä oli aivan kauhea kaaos päällä ja tuntui, ettei sekaan mahdu. Myyjä antoi meille merkkejä ja pääsimme kaason kanssa katselemaan mekkoja ja laittamaan niihin kyseiset merkit, jotta myyjä voi tuoda ne sovitukseen. Liike oli täynnä mekkoja, mutta harmillisesti 95 % niistä olivat kokoa 36-38. Peräseinälle oli koottu mekkoja koosta 46 ylöspäin ja jouduimmekin kaikki sovitukseen tulleet mekot sieltä poimimaan. Mikään ei ollut sitä mitä hain ja sanoinkin kaasolle, että sovitetaan nyt sitten kuitenkin kun tänne varattiin aika. Niinatar oli todella pettymys. Tännekin minulla oli kuvia mukanani, mutta mitään näistä mekoista en pystynyt sovittamaan. Hei hei pitsiunelmat. Poistuimme liikkeestä parin mekon tiedot ylhäällä, mutta tietäen, ettemme sinne tulisi palaamaan.

Niinattaresta matkamme jatkui Kauniiseen morsiameen, joka sijaitsee aivan Stockmannin kulmilla. Liikkeeseen saapuessamme siellä ei ollut ketään ja pääsin heti sovittamaan (Ei ajanvarausta). Valitettavasti 2014 mallit saapuvat vasta noin kuukauden päästä myymälään, mutta myyjä esitteli silti muutamia mekkoja minulle. No, mikä ettei. Yksi mekko kieltämättä oli kaunis, mutta malliltaan aivan jotain muuta kuin olin edes miettinyt. Se oli merenneito, joka levenee jo hieman ylempää. Mekon upeat pitsit melkein veivät minut mukanaan, mutta onneksi järki lopulta voitti. Se ei ollut mitä hain ja vielä joutuisin ostamaan juuri kyseisen yksilön, joka oli liian pieni. Myyjä kertoi mitä muutoksia pukuun tehtäisiin, mutta en osannut luottaa mielikuvani olevan samanlainen lopputuloksen kanssa. Poistuimme silti liikkeestä mekon tiedot ylhäällä.

Stockmannilta

Viimeisenä meillä oli vuorossa Stockmann, jossa saimme todella ystävällistä palvelua. Oli kuin olisin päässyt hulluna häämekkoihin ohjelmaan, sillä kaikki oli niin hienoa. Aluksi istuimme pöydän ääreen ja myyjä esitteli erilaisia malleja kuvakirjasta. Tämän jälkeen pääsimme valitsemaan mekkoja ja niitä löytyikin viitisen kappaletta sovitettavaksi. Yllätyksekseni Stockmannilla sai ottaa valokuvia ja kaaso saikin ryhtyä paparazziksi. Tälläkin kertaa mekkoja oli erimallisia sovituksessa, mutta viimeistään täällä sain varmistuksen siitä, että A-malli on minulla paras.

Mitä päivästä opin: RAKASTAN pitsiä, A-mallia, laahusta ja ehdottamasti nyörityksellä. Viimeistä kahta en ollut pitänyt tärkeinä tai edes listalla jos rehellisiä ollaan, mutta nyt en poistaisi niitä wanted-listalta mistään hinnasta. Pakko saada.

Muotitalo Tyynelään tulen ehdottomasti palaamaan uudestaan ja toivottavasti seuraavalla kerralla myös äitini pääsisi mukaan. Tästäkin minulla olisi kerrottavaa ja yritänkin saada tekstiä ulos seuraavien päivien aikana, mutta mitä tulee tuohon muotitaloon niin henkareihin jäi vielä vaikka kuinka paljon mekkoja, joita on pakko saada kokeilla. Ensimmäinen puku pääsee myös uudestaan sovitukseen varmistuakseni onko se todella SE PUKU.



Vinkkini xl-morsiamille: Muotitalosta löytyi vaikka kuinka paljon isoja kokoja ja kaikenlaisia mekkoja. Niinattareen ei kannata tietty malli mielessään, sillä valikoima on pieni. Kauniista morsiamesta löytyy myös kokoja ja mallistot poikkeavat massasta. Suosittelen yksilöllisyyttä kaipaaville. Stockmann on myös hyvä hääpuoti, mutta varaathan ison kukkaron mukaasi, sillä hinnat alkavat jostain 800 euron paikkeilta ja jatkuvat yli 3000:n.