Ohjeita sovitukseen xl-vartalolle

Tällä kertaa ei olisi voinut parempaan aikaan tulla häät-lehden mainos facebookissa. Pähkäillessäni ja jännittäessäni päivä päivältä enemmän jo ylihuomenna olevaa pukusovitusta nro.1, häät-lehti julkaisi neuvoja xl-vartalotyypin kauniiseen korostamiseen. Täydellistä! Itse olen kokoa 44-46 ja kovasti myös jännitän, että löytyykö liikkeistä mekkoja sovitettavaksi ja jos löytyy niin ovatko ne aivan kauheita riepuja :/ Myöskin ongelmana on ollut miettiä minkämallisen mekon oikein haluaisin. Mikä minulle sopii? Luulen olevani nykyään päärynä, vaikka 35 kiloa sitten olin vain pyöreä omena. No, hedelmiä silti molemmat ;) Nyt yritän vielä saada nesteitä hieman pois ennen sovituksia vähentämällä hiilareita. Helppo homma leipomotyöntekijälle, joka hokee pullien ääressä "ei saa syödä, ei saa syödä, ei saa syödä"  ja seuraavaksi huomaa jo nuuhkivansa erilaisia viinereitä. Apua!

No, ei pidä ottaa tuosta stressiä liikaa, vaikka pientä jännitystä on varmasti meillä kaikilla jotka eivät ole kokoa 36-38. Asiaa ei kyllä auttanut se, että luin morsianten mielipiteitä eri liikkeistä. Jopa koolla 40 on ollut monessa paikassa ongelmia ja myyjät ovat jopa kehottaneet morsiamia laihduttamaan! Järkyttävää! Se on varmaa, etten minä sellaisesta paikasta hankkisi mekkoani. Jos en kelpaa sellaisena mitä olen niin liike ei ole minulle oikea. Viimeistään sunnuntaina sitten tiedossa postausta mekkosovituksen tunnelmista ja kuulumisista.
Ai niin.. Tässä halukkaille linkki siihen häät-lehden tekstiin xl-vartalosta.

Kyllä posti kulkee, kun kusti polkee

Tänään tällainen pikapostaus vain, sillä save the date-korttimme lähtivät kustin matkaan. Toivottavasti polkee nopeasti, jotta saamme lähipäivinä iloisia yhteydenottoja lähisuvulta. Jännityksellä odotan vastaanottoa korteillemme! :D Kortteja lähti postin mukana kaikkiaan 33 kappaletta ja muutama jäi meille itsellemme muistoksi :) Vanhempamme että kaaso ja bestman saivatkin korttinsa jo viime kuussa.

Leikkien

Ideoita vieraiden viihdyttämiseen on esitelty täällä asunnossamme, sillä tiedän vihkimisen jälkeisten kuvausten kestävän vähintään tunnin. Suurin osa vieraistamme saapuu siis Lahdesta ja vatsat kurnivat varmasti kaikilla vihkimisen jälkeen, joten olemmekin lyöneet lukkoon pienen purtavan+janojuoman tarjoilun päätähtiä odottaessa. Tämä tulee tarpeeseen varsinkin jos ne helteet yllättävät. Jos ryhdytään ihan luvan kanssa nyt villiksi ja sanotaan, että saapuisimme vasta 1½ tuntia vihkimisen jälkeen paikalle, on tällöin jo kaikki kuulumiset vaihdettu ja hieman aletaan pyöritellä peukaloita ja nyppiä roskia miehen puvun takista. No, halukkaille aiomme tarjota muutakin puuhaa.

 

Juhlatilamme pihalla on aivan mahtava nurmialue, jota haluankin hyödyntää ja rakentaa sinne puuhaa vieraillemme. Hyviä ideoita voisivat olla tikan- että hevosenkengänheitto, johon voivat kaikki osallistua. Näin saadaan rentoutettua ihmisiä ja rikottua tuttuja ryhmiä. Hulluin ideani on ollut saappaanheitto, mutta tästä saattaisi koitua kaatumisia, mutta ehkä minussa elää pieni ilkimys, joka haluaa saada videolle tädin pyllähtämisen. Harkintaan! 1½ tuntia on pitkä aika odottaa, joten todella toivoisimme ihmisten osallistuvan järjestämäämme ohjelmaan. Paras houkutin on tietenkin jokin palkinto, kuten kossupullo tms. Kuten näette niin vielä on hiottavaa suunnitelmissa, mutta tästä se lähtee ;)

Uusi nimi, uusi ajokortti

Olen ikäväkseni saanut herätä ilkeään todellisuuteen. Hyvästellessäni ihanan tyttönimeni ja ottaessani mieheni sukunimen ensi vuonna joudun myös vaihtamaan kaikki lompakostani löytyvät kortit sekä tekemään kasan ilmoituksia eri paikkoihin. Eniten minua silti surettaa ajokorttini kohtalo, sillä tilatessani kortin uudella nimelläni muuttuu myös kortin voimassaoloaika paljon kökömmäksi. Nykyisellä kun ajolupa olisi vuoteen 2062 asti, mutta vihkimisen jälkeen joudun uusimaan korttini 2-15 vuoden välein iästäni riippuen. Hetken jouduin jopa miettimään, että vaihdanko todella sukunimeäni naimisiin mennessä juurikin tuon tämän vuoden alussa voimaan tulleen uudistuksen takia. Mutta mitä minä oikein edes ajattelin?

Minä olen perinteinen nainen ja haluan mieheni sukunimen, piste. Hälläväliä jos kortin joutuu uusimaan tietyin aikavälein. Minä haluan olla Rouva F. Luultavasti ajokorttiuudistus tulisi naimattomille ja oman sukunimensä pitäville jossain vaiheessa kuitenkin pakolliseksi, joten miksipä ei. En halua jäädä murehtimaan miksen vaihtanut nimeäni tuolloin, sillä koen itselleni tärkeänä asiana kuulla alttarilla seisovan herrasväki F:n. Me olemme tuolla hetkellä yhtä ajasta ikuisuuteen ♥

Wc-korit

Kun nyt on menty sujuvasti ostosten merkeissä viime postaukset niin miksipä hidastaa? Olen nimittäin täysin unohtanut esitellä wc-korimme, jotka ostin jo varmaan reilu kuukausi sitten. Korit löysin clas ohlsonilta ja hintaa niille kertyi 42 euroa. Melko hintavaa, mutta pieni kori on jo käytössä ja muutkin pääsevät käyttöön häidemme jälkeen :) Isoja koreja (40x25x20cm) ostin kaksin kappalein ja nuo pienemmät myytiin samassa paketissa keskenään. Isot korit nostamme pystyyn, jolloin niistä syntyvät pienet pöydät, ja pienet korit toimivat virallisina wc-koreina. Vielä tarkkaa sisältöä ei ole koreille päätetty, mutta ainakin naisille on luvassa sukkahousuja, hius- ja kynsilakkaa, pinnejä, laastareita, siteitä sekä se kuuluisa piilopullo. Miehille sitten kampaa, piilopulloa ja dödöä ainakin. Kumpiinkin wc-tiloihin kannattaa varmaan myös sijoittaa raikastimet varmuuden vuoksi. Joku morsian kirjoittikin fiksusti, että lääkkeitä ei koreihin kannata laittaa, joten ne uskomme jonkun haltuun.

Mitä teillä muilla on koreissanne, vai tuleeko teille edes näitä wc-koreja? Itse luotan niiden pelastavan edes yhden vieraan juhlamielen. Jos tässä onnistumme niin eivät olleet turha hankinta :) Mitä tulee tuohon juhlamielen pelastamiseen niin ideoita on sulhaselle myös väläytelty halvoista tossukoista, joita pahimmista rakoista kärsivät voisivat vetäistä jalkaan tanssin pyörteissä.

Kakkulapiomme

Kirveitä, miekkoja, istutuslapioita.. Kakkuottimia pystyy korvaamaan monilla esineillä. Moni morsian valitsee silti yhä perinteisen hopeisen kakkulapion joko uutuuttaan hohtavana tai isoäidiltä lainattuna. Mikään edellä mainitsemista ei silti ole tuntunut omalta, sillä olen alusta asti halunnut tähänkin hieman erilaista. Kirvestä ei tietenkään monissa häissä ole nähty, mutta ehkä se sopisi pikemminkin tietyille ammattikunnille, vaikka teemaamme menisikin. No, enää ei tarvitse päätä näillä pohdinnoilla vaivata, sillä kakkuottimemme on löytynyt.

Eräänä kylmänä ja sateisena päivänä paetessani kirpputorille lämpimään löysin tieni aarrenurkkaukseen, jossa minua odotti vanha muurauslasta. Hinta 2 euroa. Ihana puinen kahva, ei tarvitse suurempia putsauksia, malliltaan muistuttaa kakkuotinta.. Koriin!
Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja tuolla hinnalla en tainnut kahta sekuntia pidempään edes miettiä ostanko vai en. Vieraamme saavat leikata kakkunsa perinteisillä kakkulapioilla, mutta tämä on hauska lisä meidän päiväämme. Muistuttaa samalla papastani, joka oli remonttimies :)

Osa sormuksesta

Yhteensattuneiden vapaapäivien kunniaksi emme vain istuneet etsimässä vieraidemme osoitteita, vaan saimme sulhon kanssa myös lähdettyä ulos kaupoille. Menimme käymässä kauppakeskus Jumbossa, sillä minua oli jäänyt polttelemaan finaalitaistossa olevat kaksi sormusta. Kyllä, karsinta oli tehty kahteen sormukseen ja oli aika sovittaa niitä uudelleen. Ensimmäisenä kävimme jälleen Timanttisilla, sillä epäilin tämän sormuksen jäävän kakkoseksi. Laitoin sen sormeen, katselin ja en ollut vieläkään varma. Tästä äkkiä Uudenmaan kultakelloon kun toinen sormus oli vielä tuoreessa muistissa ja siellä melko samanlainen, mutta silti se voittaja sormeen. Ei ollut epäilystäkään. Tämä oli minun vihkisormukseni. Saimme myyjän kanssa sovittua könttähinnan vihkisormukselle, kihlasormusten kiillotukselle sekä uusille kaiverruksille. Hintaa kertyi tälle kaikelle 1750 euroa, josta maksoimme 750 euroa nyt jättäen sormuksen liikkeen säilöön. Niin, sormusta ei tarvinnut erikeen alkaa tilaamaan, sillä se oli täydellinen koko. Voisiko tätä kutsua jo enteeksi, vai mitä? ;)

Samanlaista sormusta ei pitäisi myöskään kadulla kävellä heti vastaan, sillä se on liikkeen itse tilaama muunnelma alkuperäisestä Kohinoorin Cosmopolitanista. Hassu sattuma, myös yksi lempidrinkeistäni. Tuleva vihkisormukseni ei ole siis kuvanlailla täynnä timantteja. Vain puoleen väliin. Cosmo sopi kihlani kanssa todella hyvin yhteen, sillä molemmissa on raeistutus ja ovat upotettuina uraan. En malta odottaa nähdä tuota sormusta uudelleen ja sovimmekin myyjän kanssa, että palaamme kesäkuussa hoitamaan loppumaksun, sekä antamaan omat sormuksemme kiillotettaviksi että kaiverrettaviksi.

Pehmoleluja ja servettejä

Mainitsinkin eilisessä postauksessani käyneeni viime viikolla ikeassa ja ajattelin nyt esitellä ostoksiani, joita kertyi ihmeellisen vähän, mutta silti ihania ja jopa tarpeellisia. Lasten puuhasalkkuihin lupasin vasta keväällä palata uudestaan (niin varmaan..), mutta ostinpa siis pehmoeläinpaketin, jossa on yhteensä 8 erilaista eläintä tai niiden poikasta. Isoimmat ovat kooltaan varmaan noin 12x8 cm, joten juuri passeleita salkkuihin! Jos kaikki lapsivieraat vain pääsevät juhliin, kuten oletamme heidän ollessa melko läheistä sukua sulhon puolelta, niin jokainen lapsi saisi 2 pehmolelua. Mukana pieni kuva elukoista. Pahoittelen järkyttävää kuvanlaatua. Hintaa näille otuksille kertyi vain 10 euroa :)

Toinen ostokseni (kuten otsikosta jo tiedätte) olivat servetit. Ne eivät ole kankaiset tai edes kangasmaiset, mutta ovat lähellä oikeaa väriämme eli oliivinvihreää. Ovat ehkä pikemminkin vaalea oliivinvihreä jos ollaan tarkkoja, mutta kerran näin läheltä liippaava väri osui kohdalle ja kun hintaa 100 servetille kertyi vain naurettavat 4 euroa niin hälläväliä ovatko sittenkin vain paperia! Tuskinpa kukaan vieraista jää muistelemaan, että joutui suunsa pyyhkimään paperiin. Taidan minä olla melkeinpä ainut häissämme, joka edes miettisi tuollaista yksityiskohtaa. Ikeaan ei siis tällä kertaa paljoa jäänyt rahaa, mutta sitäkin enemmän itse sain sieltä.

Viikon kokoon kasaus

Tällä viikolla on taas riittänyt puuhaa vaikka millä saralla ja ajattelin omaksi parhaaksenikin koota ajatuksiani tänne ylös. Viikkoon mahtui niin töitä että reissua ikeaan, josta tuli hankittua lasten puuhasalkkuihinkin jo täytettä. No, tämä oli ennalta-arvattavissa. Tunnen itseni. Tällä viikolla on myöskin herätty erilaisten kysymyksien että pohdintojen ääreen, joista isoimpina ovat nyt std-korttien postitukset ja NIIHIN TARVITTAVAT OSOITTEET! Maanantai ja tiistai onneksi itselläni vapaapäiviä, joten arvata saattaa, että tämä morsio istuu koneen ääressä etsimässä niin omien kuin sulhasen kummin kaimojen osoitteita. Oikeiden ihmisten ja nykyisten osoitteiden etsintä saattaa hieman kestää, sillä mukana myös todella yleisiä sukunimiä.


Koska omaa mekkoani lähdemme kaason kanssa metsästämään kuun lopussa niin heräsin myös sulhasen pukukysymykseen. Vuokrata vai ostaa? Luulen, että päädymme kuitenkin perinteiseen pukuun, emmekä mihinkään sakettiin tai muuhun sellaiseen. Ongelmaksi on nyt vain noussut se, että puvun hankinnan joudumme venyttämään pelottavan pitkälle kesään, sillä sulho aloitti viimeinkin sen salillakäynnin tarkoituksenaan kasvattaa lihaksia. Jos hankimme puvun keväällä niin eihän se tule mahtumaan päälle enää elokuussa!

Mainittakoon vielä lopuksi, että perjantaina menin vaihtamaan vip-juhlapuvut Lavem by Muotitalo Tyynelään kuultuani ystävältäni kertomuksia vipistä. Itsellänikin oli epäilyksiä paikkaan ja siksi olinkin asettanut sen päivän ensimmäiseksi, mutta ystäväni saama kohtelu liikkeessä vahvisti mielikuvani ja vip sai jäädä pois listalta. En ala tässä haukkumaan vippiä, sillä varmasti sieltä moni löytää mekkonsa ja pitää liikkeestä. Kaikki me olemme erilaisia ja toisilla liike toimii. Ystäväni on varmaankin kokoa 40 ja hänelle oli kommentoitu jotain sen tyylistä, ettei tuo mekko tule mahtumaan päällesi ystäväni pyytäessä sitä sovitukseen niin ajattelin kauhuissani mitä minulle siellä sanottaisiinkaan. Olisiko heillä edes kokoja 44-46 morsiamelle vai saisinko päästä varpaisiin katseen ja kysymyksen miksi olen liikkeessä. No, toivottavasti en olisi saanut, mutta liike sai jäädä ainakin toistaiseksi pois listaltani. Tässä tämän viikon kuulumiset. Palataan asiaan jälleen ensi viikolla!

Pukusovitukseen aikoja

Tässä kohtaa tekisi kiljua kuin aikoinaan pikkutyttönä, kun kalenterista käännettiin joulukuu esille. Jännittävä odotus alkaa :D Vapaapäivän kunniaksi tein kunnon salapoliisityötä ja tutkin eri morsiuspukuliikkeiden sijainteja Helsingissä suunnitellen reittejä että aikoja mitä menee siirtymisiin ja itse pukusovituksiin. Lopulta reilun tunnin erilaisia skenaarioita pähkäillen sain mielestäni luotua järkevän kartan. Sitten piti vain toivoa, että suunnittelemani ajat sopivat myös kyseisille liikkeille. Sormet ristissä lähti heti aamukymmeneltä puhelua. Kaikki toiveet läpi. Jes! Kierroksen kaasoni kanssa tulen aloittamaan vip-juhlapuvuista, josta jatkamme matkaamme alle kilometrin päähän Niinattareen. Näiden välillä on tarkoitus ehtiä läheiseen cafe picnickiin kahville mikäli suunnitelmani pitää. Niinattaresta matkamme jatkuisi Kauniiseenmorsiameen, johon ei ainakaan tarvitse nettisivujen mukaan varata aikaa. Minun piti asiasta soittaa tänään vielä, mutta unohdinpa tietenkin muilta puuhiltani. No, ehkä huomenna.
Viimeisenä vuorossa olisi Stockmann. Olin tänne jo pari viikkoa sitten varannut ajan juurikin tuolle sovituspäivällämme lauantaille 30.11, mutta kun aloin miettimään varaamaani aikaa niin olihan minun pakko vain kysyä, että missä välissä aioimme ehtiä syömään? Tälläkin kertaa oli onnea matkassa, sillä Stockmannin sivuilta löytyi tuolle päivälle enää yksi aika ja se oli juurikin jo aiemmin varaamani aikaa tuntia myöhemmin. Täydellistä! Aiempi aika siis pois varauksesta ja muille morsiamille jakoon :)

Nyt vain sormet ristissä, että pukuehdokkaita löytyisi.. tai no ehkä pitäisi toivoa pikemminkin, että löytyisi suoraan yksi ylitse muiden, jotta valinta olisi helppo. En tiedä uskallanko vielä tilata pukua, sillä kuitenkin toivoisin sille äitini hyväksyntää ja minua harmittaakin kovasti, ettei hän pääse mukaamme ostoksille. Seuraavan kerran tarjoutuu tilaisuus varmaankin 12.01.2014 kun Helsingissä järjestetään häämessut wanhassa satamassa ja äitini on lupautunut tulemaan sinne myös. Ihanaa saada hänet mukaan hääjärjestelyihin, sillä hän ei ole perillä nykypäivän häistä ja on kovasti ihmetellyt hankintojani ja suunnitelmiani.

Mitenkäs muut kesän 2014 morsiamet: Onko mekko jo hankittuna?

Valoa juhlakansalle

Niin sitä taas pääsi reilu viikko vierähtämään viime postauksestani. Pahoittelut kaikille :)

Yhdelle lukijamorsiamelle ehdin jo aikoja sitten mainostaa ostoksiani sähköpostin kautta, mutta esittelenpä vihdoinkin myös teille muille. Elikkäs, kyseessä ovat juhlatilamme kattoparruihin tulevat valosarjat. Yhdestä valopaketista löytyy 120 pientä lamppua väriltään lämmin valkoinen ja koko höskän pituus on johtoineen 25 metriä (johto 10 m). Näitä paketteja tarttui mukaan neljä, sillä en ollut kaupassa aivan varma oliko niitä kattoparruja nyt kuitenkin kolme vai juurikin tuo neljä. Parempi pelata varman päälle. Ongelmana on tietenkin nyt keksiä miten nämä valosarjat saadaan sinne ylös kattoparruihin kiinni, sillä meiltä ei itseltämme löydy ainakaan mitään isoja tikkaita. Pitänee ensin varmistaa, ettei juhlapaikalla ole omia ja sitten olla yhteydessä johonkin vuokrauspalveluun. Hintaa valoille tietenkin kertyi, mutta aina ne voi myydä eteenpäin tai käyttää itse myöhemmin joulukoristeluissa :) Toivotaan vain, että nuo neljä pakettia riittävät luomaan samanlaisen tunnelman, joka vallitsee pääni sisällä miettiessäni valmista juhlatilaa.

Mainostettakoon tässä myös lopuksi, että sunnuntaiaamuna sain ihanan yllätysviestin kännykkääni työkaveriltani. Hän oli viimeinkin mennyt kihloihin (odottanut kosintaa alkukesästä lähtien) ja heidän häitään tanssitaan myös kesällä 2014. Onnittelut tuoreelle kihlaparille ovat siis paikallaan! Ihanaa saada töissä myöskin rupatella jonkun kanssa häistä ja verrata suunnitelmiamme.