Kynttilöistä lämpöä syksyyn

Tänään totesin syksyn todella tulleen. Siellä ulkonahan on kylmää ja pimeää! Olen varsinainen vilukissa ja kaivoin kaapista päälle jo kevyt toppatakin kun lähdin töihin. Nolotti kyllä hieman bussissa, kun kaikki tuntuivat tuijottavan. Oli ihanaa palata kyllä kotiin ja saada sytyttää kynttilöitä ympäri asuntoa. Parvekkeella ne tuovat myös ihanaa tunnelmaa.

Kynttilöistä puheen ollen..
Sain aivan ihanan koristusidean elokuisiin häihimme!
Tietenkin häihimme tulisi kynttilöitä ja olin ajatellut, että kynttilät ovat perinteisesti pienissä kipoissa, mutta tässä voittajaidea:

Omenakynttilät! Eli koverretaan omenaa sen verran päältä, että siihen saa laitettua kynttilän. Todella kaunista ja sopii syksyisiin häihimme. Pihatielle olen jo suunnitellut sadonkorjuuteeman mukaisesti vaikka mitä koristetta ja yksi on kurpitsat. Aion ostaa häiden alla kurpitsoja ja kovertaa niihin sydämet. Illat ovat elokuussa jo sen verran hämäriä, että kurpitsat tulevat näyttämään upeilta. Muuta pihan koristusta ovat(ainakin tällä hetkellä suunnitelmissa!) mm. variksenpelätinpari, jonka minulle rakas taiteilijasukulainen voisi varmasti mielellään tehdä, sekä sammalpedit omenoiden kera oven suussa. Myös erilaiset isot, puiset, antiikkiset astiat täynnä viljaa ovat todella houkuttelevia.

Olen myös haaveillut eräänlaisista kynttilälyhdyistä, joita ripustaa puihin.. mikäli häätilan pihassa olisi vain puita. Hieman tämän tyylisistä ------------->

Harmi, että häihin vielä aikaa, eikä mitään osaa alkaa tekemään.. Rakastan kaikkea pientä näpertämistä ja odotan, että saan alkaa täyttämään varastoa hääkoristeilla.. Lupasin vain itselleni, että aikaisintaan kesällä 2013 saan aloittaa tämän.. Sitä siis odottaessa!

Vinkkaus!!!

Haluaisin tänään vinkata Jenna Katariinan blogista tiara ja huntu. Sivut herättivät huomioni kesällä ja aloin seuraamaan niitä säännöllisesti. Jenna on menossa naimisiin 3.8.2013 Helsingissä ja mielenkiinnolla luen hänen ideoitaan, vaikka hän selvästi onkin modernimorsian ja minä en. Jenna saikin minut perustamaan blogin myös, joten kiitos hänelle! Inspiroit minua :) Tiara ja huntu blogia pääset lukemaan tästä: http://tiarajahuntu.blogspot.fi/.

Niin ja tässä viimeisin hyvä vinkki, jonka poimin Jennan sivuilta itselleni ylös: Wedding Vows.
Tätä aion todellakin ehdottaa sulhaselle :)

Lisäys 30.9.2012

Löysin tänään toisen blogisivun ja jäin koukkuun siihen. Aikaa meni 2 tuntia, kun halusin lukea kaikki tekstit alusta tähän päivään ja niitähän riitti. Ammattimaista jälkeä ja hyviä vinkkejä. Käypä itsekin vilkaisemassa, ellet ole jo ehtinyt: Häähullun haaveiluja

Karkkeja, karkkeja, karkkeja!

 Karkkibuffet
Eikö kuulostakin ihanan houkuttelevalta? Tämä on todella yleinen jo Atlantin toisella puolella, mutta myös alkanut jo rantautumaan Suomeen. Sulhaseni ja minä olemme molemmat nuoria ja rakastamme herkkuja niin päätimme luoda häihimme teeman mukaisen karkkibuffetin. Väriteemaksi olen valinnut lempivärini oliivinvihreän sekä lisänä oranssin, kun kuitenkin elämme syksyaikaa. Karkit ja muut herkut tulisi siis hankkia tätä värimaailmaa noudattaen. Aivan kuten tässä kuvassa alla on tehty keltainen karkkibuffet.   

 

Haluaisin myös karkit eri korkuisiin ja -muotoisiin astioihin ja suunnittelin, että jokaiseen purnukkaan kiinnitettäisiin rusetit, joista roikkuu itseaskarreltu lappu, jossa toisella puolella itsekeksitty nimi karkille ja toisella puolella tuotetiedot mahdollisten allergioiden vuoksi. Kaasonikin on todella pahasti allerginen pähkinälle eli sen kanssa saa olla tarkkana, kun nykyään kaikessa tuntuu lukevan "saattaa sisältää pähkinää". Sairauskohtaus kesken hääjuhlan ei olisi varmasti kenestäkään hauskaa. Suurimman osan karkeista ajattelin varmaankin hankkia Tallinnasta, sillä sieltä löytyy jos jonkinmoista herkkua, mitä Suomesta ei saa. Pieni Kalev-puoti sataman ja Virukeskuksen välissä on myös oiva paperikarkkien tai suklaakonvehtien hankintaan. Halvemmat hinnat Kalev-tuotteista kuin muualla kaupoissa. Karkkibuffetpöytään on tarkoituksena laittaa myös rasioita/pusseja, jotta vieraat saavat viedä karkkeja mukanaan kotiin myös. Erikseen laitetaan jonkinlaisia pieniä kuppeja, joista napostella pöydässä.

Jotain vanhaa, uutta, lainattua ja sinistä

Päädyin tässä jälleen koneelle lueskelemaan hääkeskusteluja sulhoni ollessa töissä ja silmiini pisti keskustelu vanhasta lorusta:
                                                          "Jotain vanhaa,
                                            jotain uutta,
                                            jotain lainattua,
                                            jotain sinistä"

Tutkin asiaa ja selvitin mistä tämä perinne on lähtöisin ja miksi minun tulisi hankkia hääpäiväksi kaikkia näitä ylleni. Mitä ne symboloivat?

Selville tuli, että loru on lähtöisin viktoriaanisesta Englannista vuosilta 1800 - 1840, josta se siirtyi Suomeen luultavasti Saksan kautta. 
Jotain vanhaa tarkoittaa sidosta perheeseen ja sukuun, josta morsian on lähtöisin. Tällä halutaan morsiamen kunnioittavan menneisyyttään ja annetaan jotain vanhaa mukaan.  
Jotain uutta tarkoittaa uuteen onnelaan astumista ja, että on täten optimistinen kaikkeen tulevaan uudessa elämässään. 
Jotain lainattua tarkoittaa katkeamatonta sidosta vanhaan perheeseen ja kunnioitukseen. Lainattu tarkoittaa oikeastaan samaa kuin vanha ja se saattaa olla lahja, koru tai huntu. Usein äidiltä tai muulta naispuoliselta sukulaiselta saatu esine. Tämä tuo onnea uudelle morsiamelle. 
 Jotain sinistä on väri, joka suojelee morsianta ja antaa uskollisuutta. Se on ikuisen rakkauden vertauskuva, ja se suojaa myös pahalta tulevassa.
                                          

Hääkuvaajat

Tänään ajattelin puhua hääkuvaajista. Me varasimme jo heinäkuussa molemmat. Tässä kohtaa olin hieman laiska ja en jaksanut googlettaa etsien eri kuvaajia vaan molemmat tuli valittua naimisiin.info sivustolla, enkä kyllä tässä kohtaan yhtään kadu valintojani, sillä ihastuin heti kuvamateriaaleihin ja se ihastus on yhä pysynyt.. Onneksi, sillä molemmista tuli maksaa varausmaksu.

Ensimmäisenä hankin valokuvaajan, jonka tuotoksia olin jo ihaillut häälehdistä ja nettisivut löysin viime keväänä 2012. Kyseessä on mainetta ja palkintoja niittänyt Janne Miettinen. Hän oli ensimmäinen hankinta häihimme.. hieman huvittavaa vai mitä? Kuvat ovat todella kauniita, romanttisia ja moderneja. En pidä itseäni kuitenkaan modernina morsiamena vaan olenkin kaikille sanonut olevani maalaisromanttinen, sillä rakastan vanhoja, mustavalkoisia kotimaisia elokuvia sekä maaseutua.. Varsinkin peltomaisemia, jotka jatkuvat horisonttiin asti. Voineekin siis arvata miksi häämme sijoittuvat elokuulle.

Seuraava hankinta oli videokuvaaja Tapio "Tapsa" Ranta, joka oli ihan yllättänyt miten aikaisessa vaiheessa olemme liikkeellä.. Pitäähän sitä ollakin, että saa sen mitä haluaa. Rannan kuvaustyyli on Miettisen tapaan moderni ja hän osaa tehdä videosta elokuvamaisen mikä kiinnittikin heti ensimmäisenä huomioni. Ne poikkeavat kuvauskulmat ja kameran sujuva liikkuminen ovat todella vaikuttavia. Rakastan elokuvia ja kannankin niitä varmaan kaupasta lisää hyllyyn keskimäärin 4-5 kappaletta kuukaudessa.. joskus enemmänkin. Alla vielä videolinkki Tapsan vuosien 2011-2012 koosteeseen :)

http://vimeo.com/38051889#

Hei taas!

Hei vain kaikille lukijoille! Pahoittelut etten ole useampaan päivään taas mitään kirjoitellut, mutta on pitänyt kiirettä. Vietimme sulhaseni kanssa ensimmäistä kihlautumisvuosipäiväämme 23.9 sunnuntaina Tallinnassa ja oli kiireitä järjestää tätä romanttista viikonloppua, sillä kaikki oli osa yllätystä. Yövyimme aivan ihanassa Vana Wiru hotellin junior sviitissä aivan vanhankaupungin kyljessä. Huonekin oli koristeltu vuosipäivään sopivaksi :) Pakettiin sisältyi saapuessa kuohuviiniä ja pientä naposteltavaa sekä aamupala kannettiin meille huoneeseemme. Ihanaa luksusta, mutta todella vaikeaa salata. Onnistuin silti pitämään kaiken yllätyksenä. Sääkin onneksi suosi eikä vettä satanut kuin yön aikana. Nyt on mukavempaa jatkaa arkea, kun on saanut kunnolla levättyä ja tankattua itseään.

Tallinnassa vietimme siis lauantain ja sunnuntain, mutta valmistauduimme tunnelmaan jo perjantaina, sillä kävimme hääyössä vakoilemassa kirkkoa sekä tunnelmoimassa. Pyhän Laurin kirkko on kyllä todella komea kirkko ja sinne aion pyrkiä vihittäväksi, vaikka tietenkin vielä vuoden ajan kalvaa mieltä ajatus, että mitä jos emme saakaan sitä käyttöömme haluamalle päivällemme. Pitänee myös katsella varmuudeksi pari muuta vaihtoehtoista kirkkoa mikäli käy huonosti.

Hääjuhlapaikat

Lupasinkin teille eilisessä kirjoituksessani kertoa hääpaikoista, joita olemme käyneet katsomassa tai olleet muuten yhteydessä niihin. Lähdin etsimään maalaishenkistä hääpaikkaa ja mieluiten juhlakäytössä olevaa latoa tai tanssilavaa Vantaalta. Vantaa juuri siksi, että kirkko olisi myös täällä ja molempien sukulaisia olisi tulossa kauempaakin, eli lyhyet siirtymiset paikasta toiseen iso plussa.

Olen ollut moneen paikkaan yhteydessä sähköpostitse ja joitain olemme myös olleet katsomassa sulhaseni kanssa. Seuraavassa lista kyseisistä paikoista sekä kommentteja ja kuvia:

Backaksen Puimala
Olin varmaankin ensimmäisenä yhteydessä Backaksen Puimalaan, mutta heti kävikin selväksi, ettei paikka ole edes varattavissa ajankohdallemme ja olisi muutenkin liian iso 80-100 hengen häillemme.
Vantaan vanha viilatehdas
Täällä kävimme paikan päällä ja ympäristö ja ne sisätilat.. ei voi sanoa muuta kuin: Taivaalliset! Näin jo itseni valokuvissa ja kuinka hienosti paikan saisi koristeltua. Hinta palautti minut vain takaisin maanpinnalle. Meillä on tarkoituksena tarjota juomat vieraille itse, eli eivät itse joudu maksamaan niistä ja pelkkä 5l booli maksoi 150 euroa! Pikaisen yhteenlaskun jälkeen hääpaikan, ruoan ja juomien yhteishinnaksi olisi pelkästään tullut noin 10 000 euroa. Hinta ei kuitenkaan ollut se lopullinen päätös hylätä paikka vaan se, että en kehtaisi järjestää siellä sellaisia häitä, jotka todella haluan.. Haluan perinteiset häät täynnä hauskoja ja jopa rivojakin ohjelmanumeroita.
Tuulentupa
Tätä paikkaa emme edes käyneet katsomassa tai olleet yhteydessä, vaikka se näyttääkin ihan lupaavalta kuvien perusteella. Muistaakseni Tuulentupa lensi roskakoriimme sen vuoksi, että pitopalvelu tulisi heidän kauttaan.
Vantaan maatalousmuseo
Tämä on paikka, jota pidin todella lupaavalta. Saisimme viettää häät ladossa peltojen keskellä! Paikan päällä tilanne oli toinen. Herttainen pappa esitteli meille tilat ja lato oli valitettavasti käytössä vain noin 60 hengelle :( Toinen tila taas ei vain ollut yhtään sitä minä haimme. Jouduimme siis hylkäämään tämän myös.
Björkhem
Björkhem.. mitä oikein kertoisin Björkhemistä. Vaikea kertoa, kun emme päässeet tutustumaan kuin pihaan ja sekin oli jo vaikeaa. Björkhemin talonmiehelle saa soittaa vain kahdesti viikossa klo 18-21 muistaakseni ja silloinkaan hän ei välttämättä vastaa. Yritimme viikkoja sopia näyttöä, mutta aina oli jotain. Ensin oli kalenteri jossain muualla, sitten sairaus, sitten hieman hankala aika, mutta lopulta saimme eräälle arki-illalle sovittua näytön klo 20.30. Harmi vain, ettei itse talonmies saapunut esittelemään paikkoja. Hän ei edes vastannut puhelimeen kun yritimme useamman kerran soittaa. Olen nyt ollut yhteydessä sinnepäin, mutta en ole ainakaan vielä saanut syytä siihen miksei kukaan ilmaantunut paikalle. Tässä muutama ulkokuva Björkhemistä, jotka varmasti karkottavat loputkin asiakkaat:

Björkhem kuvattuna parkkipaikalta

 

Näkymä Björkhemin "terassilta"

  

Näkymä "terassilta" vieressä olevan jalkapallokentän suuntaan

 

                                                 Jalkapallokenttä, joka näkyy pihalta/parkkialueelta

 Vielä yksi kuva pihasta viereiseen Wurth liikeeseen, eli toisella puolella valaistu jalkapallokenttä ja toisella tämä liike.

Midgård
Midgård vaikutti todella lupaavalta kuvien perusteella. Sali oli sisältä hyvä sekä esiintymislava. Keittiö olisi uudistuksen tarpeessa, kuten myös talo ulkoapäin. Myös pieni siistiminen paikallaan. Pihalla oli pyykinkuivausnarut, sillä käsittääkseni talonmies asui juhlatilojen yhteydessä. Ei kauhean mukavaa katsottavaa vieraille. Vieressä myös asuintaloja, joten ympäristö ei vakuuttanut. Paikka jäi pois listaltamme.
Backaksen kartano
Backaksen kartano on aivan ihana! Niin ulkoa kuin sisältä. Rakastuin siihen lattiaan ja, että lapsille olisi erikseen leikkihuone saatavilla. Paikkaa ei ole vielä kokonaan hylätty, mutta myös heiltä tulisi ottaa juomat ja pitopalvelu. Myös salin kapeus tanssin ja leikkien kannalta sekä se mihin bändi laitettaisiin mietityttää vielä.

 Nygårds
Unelmapaikkani. Sijainti, maisemat, sisätilat.. Huoh. Paikka suljettu 1.1.2012 alkaen..
Seutulan vpk
Seutulan vpk oli yksi vaihtoehdoistamme, mutta se vain jäi jotenkin ajan kanssa pois listaltamme. Muistaakseni se ei ollut saanut piha-alueensa puolesta hyviä palautteita.
Fagerlund(Sotungin nuorisoseurantalo)
Fagerlundia pidin lupaavimpana jäljelle jääneistä vaihtoehdoista. Ympäristö on täydellinen, mutta sisätilat todella suuren kaunistuksen tarpeessa. Sali on juuri sopivan kokoinen 80-100 hengen häille, mutta pieni ja vanhahko keittiö ei ole toimiva suuriin juhliin. Myös salissa sijaitseva iso ilmastointiputki tms. seinällä ei ole järin juhlava.
Bygård
Bygård on listallamme ykkösenä ainakin vielä. Paikkaa emme ole vielä varanneet, mutta rakastuin siihen. Ympäristö ei ole paras, mutta piha on suuri. Paikkana se on varmasti 80 vieraalle sopiva, mutta 100 voisi alkaa olla jo liikaa. Keittiö on moderni ja iso. Sisustus ja ne mahtavat "kattohirret" ovat aivan ihania. 

Hääkirkko

Vielä ei ole kirkko varattuna.. mutta se ei ole minusta johtuva seikka, sillä itse olisin varannut sen jo varmaan puoli vuotta sitten! :D Kyseessä on Vantaan Pyhän Laurin kirkko, jota havittelen 2.8.2014 pidettäville häillemme. Se oli vain rakkautta ensisilmäyksellä. Täydellinen ympäristö, täydellinen kirkko. Tämä on se kirkko, jossa haluan mennä naimisiin. Nyt pitää vain odottaa vielä vuosi, jotta sitä pääsee edes pyytämään. Jännityksessä siis eletään :)

Onko teillekin kertynyt jo häälehtiä nurkkiin vai olenko se vain minä?

 

Laskin tässä äsken, että häälehtiä löytyy 12 kappaletta sekä 1 hääaiheinen kirja, jossa on kaikkea kihlautumisesta ensimmäiseen hääpäivään.

Myös erilaisia lehtileikkeitä olen alkanut keräämään Hääkansiooni. Suurin osa koskee koristelua. Tämäkin sammalkehysidea on aivan ihana ja olenkin miettinyt, että tekisin tällaisia suuria kehyksiä häihin ja niihin laitettaisiin joko meistä yhteiskuvia tai sitten vieraat voisivat kiinnittää niihin pienillä pyykkipojilla onnentoivotuksia ja neuvoja tuleville vuosille.

Hääkansio

Hääkansioni. Askartelin itselleni jo kesäkuun alussa hääkansion, jonne saisin kerättyä ideoita ja yhteistietoja ylös aina kun niitä pälkähtää mieleeni. Kansioon onkin jo kertynyt mukavasti koristeluideoita, leikkejä, mahdollisia hääjuhlapaikkoja.. Oikeastaan jo kaikkea mahdollista.

 Ensimmäisellä sivulla on listattuna erilaisia juhlapaikkoja, joita olen pitänyt mahdollisina. Viereen olen kirjoitellut lyhyitä kommentteja paikoista ja mielipiteetkin ovat saattaneet muuttua todella paljon kun on nähnyt todellisen paikan, eikä vain kuvia. Kerronkin myöhemmin teille toisessa osiossa paikoista, joissa olemme käyneet katsomassa tiloja.

 Leikit ja viihde-osio. Tänne on jo kertynyt 5 sivullista erilaisia viihdenumeroita ja leikkejä.

Yksi viihdenumeroista, eli hääboolille kutsu. Vieraille ilmoitetaan tällä, että booli on nyt tarjolla.

Miten tähän on päästy?

Tänään ajattelin kertoa hieman tulevasta hääparista ja heidän yhteisestä historiastaan. Tapasimme alkuvuonna 2009.. melkeinpä heti 17-vuotis syntymäpäivieni jälkeen, eli olen vuosimallia -92. Sulhanen on hieman vanhempi, vuosimallia -88. Tapasimme toisemme internetin seuranhakupalstalla. Meillä molemmilla oli ilmoitukset, mutta minä olin lopulta se joka teki aloitteen ja olen siitä todella iloinen.. Olemmehan päässeet jo näin pitkälle, vaikka alussa oli paljon vaikeuksia.
Minä asuin tuohon aikaan vielä Lahdessa vanhempieni luona ja olin lukiossa. Sulhaseni asui Vantaalla omassa asunnossaan. Aluksi oli väsyttävää kulkea vuoronperään z-junalla Lahden ja Helsingin väliä, mutta aina perillä tuntui hyvältä ja se antoi voimaa jatkaa tätä suhdetta.

Olemme selvinneet monista eteemme laitetuista haasteista. Olemme saaneet matkata tuhansia kilometrejä toisen luokse vuodesta toiseen, olemme kokeneet yhdessä Vanhojentanssit, vaikka sulhanen pääsi vain kerran paikan päälle harjoituksiin.. tai kaksi kertaa, jos myös kenraaliharjoitukset lasketaan. Tammikuussa 2011 sulhaseni lähti Karjalan Prikaatiin Vekaranjärvelle luulen pääsevänsä vain puolella vuodella.. tuli vuoden keikka ja hänestä tuli alikersantti. Tämä aika oli valehtelematta suhteemme vaikeinta aikaa. Emme välttämättä päässeet näkemään toisiamme edes joka viikonloppu saati puhumaan edes joka toinen päivä. Alkuvuonna 2011 minä painin yo-kirjoitusten parissa ja olisin tarvinnut tukea.

Pääsin kuitenkin ylioppilaaksi 4.6.2011 ja minusta tuli myös valitettavasti virallisesti työtön. En päässyt jatko-opiskelemaan, enkä kesäksi ollut saanut töitä. Kesäni oli todella tylsä ja suhteemme alkoi kuihtua ruohon kanssa samaa tahtia. Syksyllä tapahtui jotain, kun sulhasestani oli tullut alikersantti ja häneen sai paremmin yhteyden eikä hän ollut enää niin väsynyt nähdessämme. Itsekin löysin Lahdesta työharjoittelupaikan ja päiväni menivät joutuisammin. Työharjoitteluni loppui päivää ennen kuin sulhaseni pääsi armeijasta. Yhteenmuutimme Helmikuun 2012 lopulla. Työttömyyteni loppui 1½ viikkoa muuton jälkeen kun aloitin työt eräässä leipomossa.


Entä kihlautumisemme? Menimme kihloihin 23.9.2011 Lahdessa. Se oli perjantaipäivä. Odotin Lahden linja-autoasemalla tulevan sulhaseni palaavan viikonloppuvapaille Vekaralta. Pihaan kaarsikin musta taksi, josta hän nousi punaisen ruusun kanssa armeijapuku yllään. Ajoimme Lahden satamaan, josta hän oli vuokrannut vesitaksin kuskineen ja vei meidät Enonsaareen. Kiipesimme kalliolle, jonka hän oli koristellut ruusun terälehdin. Valitettavasti alkoi satamaan kaatamalla, mutta hän kosi, kuten oli sinne tullut tekemään. Minä suostuin ja vaihdoimme sormukset.

Hei kaikille lukijoille

.. mikäli teitä sieltä löytyy. Näin alkuun tässä pakollinen tervehtimisviesti :) 

Aion yrittää kirjoittaa aina kun mahdollista lisää täytettä tänne blogiini, kun kerran nyt sellaisen perustin! :D En ole ikinä pitänyt itseäni hyvänä kirjoittajana ja keskittymiskykyni on välillä kuin pienellä lapsella, mutta aion yrittää tätä :) Toivon, että blogini tuottaa enemmän iloa kuin vihaa teille lukijoille ja saatte ideoita täältä omiin häihinne. Syksyn lämpöä teille kaikille!