Mitä vuodelle 2014?

Pian vaihtuu jälleen vuosi ja täällä on alettu pohtia mitä seuraava vuosi tuokaan tullessaan. Se on varmaa, että isoja muutoksia elämään niin surullisia että iloisia toivottavasti myös. Elämässäni on paljon tällä hetkellä auki ja pelolla odotan ensi vuotta ja sen tuomia haasteita. Meillä on häät elokuussa, vai onko sittenkään pitäisi kysyä, sillä työpaikallani alkavat vuoden alussa YT-neuvottelut ja tiedossa on, että oma paikkani on vaarassa. Muutenkin elämä on kolhinut viime aikoina melko pahasti ja hääasiat on jouduttu painamaan syrjään, koska en vain jaksa viedä niitä eteenpäin energian valuessa muualle. Tästä seuraa se, ettei blogiini siis ole odotettavissa postauksia paljoa ja voikin olla, että blogi laitetaan toistaiseksi kokonaan jäihin myös, mutta ei vielä hätiköidä. Odotetaan ensi vuoteen.

Tästä kaikesta huolimatta sulho ja minä juhlistamme Uutta Vuotta 2014 käyden syömässä että hieman viihteellä. On myös varmaa mitä tämä morsio toivoo vuoden vaihtuessa. Rauhaa, onnea ja rakkautta vuodelle 2014 ♥ Kunpa voisin yhtyä muiden kesän 2014 morsianten riemun kiljahduksiin ja huutaa "Tämä vuosi on meidän!"

Hyvää vuoden vaihdetta kaikille!
Tuokoon vuosi 2014  vaurautta, rauhaa, onnea että ennenkaikkea paljon, paljon rakkautta tullessaan! ♥

Hääauton etsintää

Hei kaikille lukijoilleni, olen viimeinkin takaisin koneen äärellä!
Loma meni niin nopeasti välillä nauttien että välillä hieman naama nyrpeämmän puoleisena mummojen hallitessa koko mökkiä :D No, onneksi sää ei ollut niin paha, ettei olisi päässyt ulos karkuun kävelyille. Teimmekin sulhon kanssa paljon tutkimusmatkailua ympäristössä ja allekirjoittanut oli kuin lapsi löytäessämme ison hiekkakentän, joka oli täytetty erilaisilla vanhoilla lautatarvikkeilla. Hääaistini heti valpastuivat, mutta hetken pengottuani, onneksi, mitään käyttökelpoista ei löytynyt, eikä anopin auton kyytiin olisikaan mahtunut.

Ennen lomaa olin alkanut jo hyvissä ajoin tutkimaan hääautotarjontaa ja hyvän idean sainkin kirpputorilta löytyneestä vanhasta tulitikkurasiasta. Siinä mainostettiin Helsingin automuseota ja edustusautoja kuljettajineen. Kuten arvata saattaa niin heti samana päivänä ryntäsin tutkimaan asiaa. Noh, harmikseni sain huomata, että kyseinen museo on lopetettu pari vuotta sitten. Lähdin etsimään lisää automuseoita ja löysinkin Espoosta yhden, joka valitettavasti auki vain kesäkaudella. Automuseota ylläpitää Espoon automuseo ry ja sivuilta löytyivätkin hyvät yhteistiedot pääjäsenille. Puheenjohtaja sai siis sähköpostia, muttei valitettavasti ole siihen vastannut mitään vielä.

Muutenkin autoja on tuon jälkeen tullut katseltua, muttei tunnu löytyvän meille sopivaa tai sitten hinnat täällä pääkaupunkiseudulla ovat uskomattomat, enkä puhu edullisuudesta. Tietenkin sitä voisi pitää silmät auki kadulla kulkiessa, jos vaikka jollain yksityisautoilijalla olisi upea peli allaan ja ottaa rekisteritiedot ylös. Näin tavallaan työkaverimorsiameni on tehnyt, sillä asuintalonsa parkkipaikalta on bongannut naapurin upean auton. Suunnitelmissa kuulemma laittaa viestiä tuulilasiin.

Onko muilla kesän 2014 morsiamilla jo menopeli varattuna?

Joulunviettoon

Alkaa pian tämänkin morsiamen olla aika kirmata karkuun kaupungista perheensä luokse maalle.. No, huomenna töiden jälkeen tarkemmin, mutta halusin rauhassa päästä toivottamaan kaikille hyvät Joulut! Koko viikko ollut täynnä pelkkää Joulupuuhastelua, oli kyseessä viime hetken lahjaostokset, niiden pakkaamiset tai leipominen. Tälläkin hetkellä yksi kakku uunissa tulossa :D Meitä on kerrankin iso porukka koolla ja olenkin koko naiskatraalle neulonut tossukat. Mikä urakka! Koska naisväki saa itsetehdyt tossut niin pitihän vanhemmalle, makeasta pitävällä herrasmiehellekin leipoa iso rasia erilaisia pipareita (Ei tietenkään riittänyt ostetut ja itsetuunatut...) Myöskin tapani mukaan olen taas hankkinut aivan liikaa lahjoja kaikille! Viimeksi eilen kävin täydentämässä lahjapussukkaa.. Ei edes mietitä miten paljon meni rahaa.

Joulua vietämme ensimmäistä kertaa yhdessä tällä porukalla ja on mukava saada meidät kaikki yhteen, sillä osaa perheestäni näen valitettavan harvoin nykyään etäisyyksien vuoksi. Uutta on myös paikka, jossa vietämme Joulumme, sillä lähdemme Iittiin, Kouvolan lähelle, josta olemme vuokranneet mökin. Valitettavasti sielläkään ei vain taida olla lunta :/ No, kaikkea ei voi saada. Tuossa onkin lause, joka pitää yrittää muistaa myös häiden lähestyessä ;)


                Nauttikaa läheisimmistänne ja ihanasta Joulun taiasta! Hyvää Joulua kaikille! ♥

Häivähdys morsiuspukua (EI SULHON LUETTAVAKSI)

Ajattelin uskaltaa tänne laittaa pientä vilautusta morsiuspuvustani, vaikkakin on olemassa riski sen paljastumisesta sulholle. Okei, hän ei kovin usein lue blogiani ja toivon otsikon pysäyttävän hänet mikäli eksyykin häämailman puolelle. Ihanaa olisi saada näyttää mekko koko ihanuudessaan, mutta minkä mahdat paljastumisen pelolle pääsi sisällä :/ Tässä silti pientä kuvakollaasia mekosta, vaikkakaan tällä kertaa kuvat eivät kerro koko totuutta tästä ihanuudesta ♥ Unohdimme ottaa kuvan hunnun kanssa, mutta jääpä jotain odotettavaa myös seuraavalle sovituskerralle :D

Kyseinen puku olisi löytynyt myös "pimpuloilla" eli paljeteilla, mutta omaa silmääni ja makuani miellytti huomattavasti enemmän tämä pelkistetty versio. Pitsikuviossa on seassa hopeista lankaa, joka tuo kuviot kauniisti esille, kuitenkaan niiden viemättä liikaa huomiota. Mekossa itsessään on korsetti juurikin tuon nyörityksen ansiosta ja omia rintaliivejäkään ei tarvita. Mahtavaa! Pelkäsin nimittäin joutuvani teettämään korsetin jossain juuri tätä varten, mutta niiden rahojen säästyessä voin panostaa enemmän hääyön että häämatkan vaatetukseen ;)

Huomaan huokailevani rauhallisesti ja tyytyväisesti katsoessani mekkoni kuvia. Tässä vain on mekko, jota voi vielä 20 vuoden päästäkin katsella valokuvista ja olla ajattelematta mitä ihmettä minulla on päälläni.

Odotettu postaus: Muotitalo Tyynelä, erä 3.

Viimeinkin pääsen tänne myös kertomaan kuulumiset eiliseltä! Kuten arvasin, olin aivan poikki pitkän työpäivän että mekkojen sovituksen jäljiltä, enkä valitettavasti jaksanut kuin nostaa kaukosäädintä sohvalla.

Tapasin äitini siis Helsingin keskustassa, jossa hän oli bussiani vastassa. Tästä kävelimme ensin Seremoniaan mikä valitettavasti oli pettymys. Ei asiakaspalvelun tai mekkojen ulkonäön suhteen, mutta olisihan sitä ollut kiva jos olisi löytynyt myös sovitettavaa. En mielestäni ole nyt niin iso, en varsinkaan enää tuon 35 kilon pudotuksen jälkeen, mutta ihailemieni mekkojen koot loppuivat kokoon 40-42 ja olivat siis pieniä. Myyjän onnistui kaivaa varastosta 2 mekkoa ja kumpikaan ei mahtunut päälle. Huoh :( Myyjä ehdotti onneksi ihan kulmilta löytyvää Fleur d´orangea, josta löytyi useampikin mekko sovitettaksi ja liian isojakin oli osa (Jei!) Yksi mekoista oli tyyliseni ja malliltaan minulle istuva, mutta en voinut olla ajattelematta Muotitalon mekkoa. No, kauaa en joutunut vain kuvittelemaan mekkoa vaan oli aika lähteä Muotitalolle päin.

Sovitusaika meillä oli klo 16 ja ovikelloa soittaessani ovea ei tullutkaan avaamaan minua aiemmilla kerroilla palvellut myyjä vaan minulle entuudestaan tuntematon nainen, tai näin minä ainakin luulin. "Anneli Landsberg, päivää". Minähän tunsin tämän naisen. Hänelle olin laittanut ensimmäisen sähköpostini ja lopulta vaihtanut useammankin sähköpostin hänen tyttärensä Katrinin kanssa. Anneli oli todella iloinen, puhelias ja avulias nainen ja minut valtasi heti tervetullut olo kun saavuin liikkeeseen. Näin sovituksen aikana myös vilauksia aiemmasta myyjästä ja onneksi hän hymyili. Oloni oli hieman nolostunut haukuttuani häntä, mutta minkä kukaan meistä tunteilleen voi. Annoin mekkoni koodin Annelille ja eikuin jännityksellä sovituskoppiin äitini jäädessä aulaan odottamaan. Mekko päälle, korkokengät jalkaan ja peilin eteen. En voinut kuin hymyillä isosti. Tämä on mekkoni, tai kysytäänpäs nyt äidiltä vielä mielipidettä. Tykkää, jes! Myyjän laittaessa hunnun vielä päähäni, olimme molemmat lopullisesti myytyä. Romanttista, naisellista, hieman espanjatar-tyylistä, upeaa. Mekkoni oli kuin olikin siis se aivan ensimmäinen mekko, jota sovitin. Huvittavaa ajatella miten helpolla olisi päästy jos olisi siihen lopetettu, mutta eihän kukaan ensimmäistä kertaa mekkoaan etsimässä oleva lopeta ensimmäiseen mekkoon. Täysi mahdottomuus.

Teitä kaikkia varmasti kiinnostaa kuulla myös hintatietoja. En ala niitä nyt erikseen erittelemään, mutta hinnan pukuineen, muokkauskorjauksineen että huntuineen saimme hilattua tasan 1300 euroon.

Haluan vielä näin lopuksi antaa pahoitteluni teille kaikille keitä loukkasi tekstini Muotitalo Tyynelä-lukekaa varoitus, sillä sain siitä melko ilkeän viestin joltain anonyymiltä käyttäjältäkin, joka vertasi tekstiäni julkiseen kunnianloukkaukseen että moitti tekstissäni käyttämiä kuvia luvattomiksi. Puolustuksekseni voin sanoa, että Suomessa on vapaa sana, enkä koe tehneeni väärin kertoessani OMAN mielipiteeni kokemuksestani, varsinkaan kun lupasin antaa Muotitalolle mahdollisuuden hyvittää ja kuten tuli selväksi niin loppu hyvin, kaikki hyvin. En ole katkera, vihainen tai mitään muutakaan sellaista vaan onnellinen, että löysin mekkoni. Myönnettäköön, että olisihan sitä tekstiä voinut siistiä, mutta kerroin tilanteen sellaisena kuin sen koin, kuten nyt kerroin hyvässäkin mielessä. Anonyymin tekstiä en julkaissut juurikin sen ilkeyden vuoksi sekä sen, ettei kirjoittaja antanut mitään nimimerkkiä johon antaa omat kommenttinsa. Minä toimin elokuinenmorsian nimimerkin alla ja otan vastuun kirjoituksistani. Olen silti kiitollinen palautteesta, jonka sain, vaikken arvostakaan sitä.

Haluan vielä erikseen antaa silti pahoitteluni sekä Muotitalolle että Myyjä S:lle, sillä kuten kerroin niin olisihan sitä tekstiä voinut siistiä, mutta näin hääasioissa ovat ainakin omat tunteeni kovasti pinnalla. Tapaammekin uudestaan kun lumi on jo sulanut ja kesä alkaa olla kauneimmillaan, enkä malta odottaa päästä sovittamaan ikiomaa häämekkoani!

Niin ja kaikille ketkä odotitte näkevänne edes vilauksen mekostani niin malttakaa vielä hetki. Kyllä se on tiedossa lähiaikoina ;)


Elokuinenmorsian alias tuleva rouva F.

Huomenna uudestaan Muotitaloon

Luvassa tällainen pikapostaus pitääkseni teidät kartalla:
Huomenna äitini saapuu Helsinkiin ja menemme käymässä viimeinkin yhdessä Muotitalo Tyynelässä. Jännityksellä odotan tätä sovitusta, sillä olen nyt vaihdellut sähköpostia Katrinin kanssa ja hän lupasi, että sovitus tulee olemaan tällä kertaa miellyttävä ja että he tekevät mielellään tarjouksen kokonaispaketista. Jännitän myöskin sitä, että onko paikalla sama myyjä kuin viimeksi ja jos on niin millainen on tunnelma. No, sitä ei voi tietää etukäteen vaan huominen näyttää.

Muuta uutta ei tällä hetkellä häärintamalla kuulu (mitä nyt aina mielessä vilistää erilaisia kysymyksiä ja vaihtoehtoja kaikkeen...) vaan olen nyt keskittynyt vain ja ainoastaan mekkoasiaan sen kiireellisyyden vuoksi.
Lupaan palata tänne viimeistään perjantaina kertomaan tästä huomisen sovituksesta ja kuulumisista!

Muotitalo Tyynelä-vastaus

Viestini oli tavoittanut Muotitalo Tyynelän liikkeen johdon.. tavallaan, sillä sähköpostia eivät olleet saaneet, mutta ystävän vinkkauksen ansiosta olivat nähneet viestini naimisiin.infon keskustelussa. Sain Katrinilta sähköpostia, jossa pahoitteli kovasti tapahtunutta ja kertoi henkilökohtaisesti puhuvansa myyjän kanssa tapahtuneesta. Laitoin sähköpostia takaisin Katrinille ja jäänkin odottelemaan vastausta, ennenkuin kerron tänne lisää :) Olo on parempi saatuani yhteyden ja ääneni kuuluviin. Kiitos vielä tuesta edellisen tekstin kommentoijille!

                                Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille lukijoilleni! 

Muotitalo Tyynelä - Lukekaa varoitus

Minun piti heti eilen aamulla perua suutuksissani varaamani aika Muotitalo Tyynelään, mutta päätinkin käyttää sen ajatellen, että on hyvä kaivaa mekko selkeämmäksi muistikuvaksi mieleen sekä sovittaa muitakin henkareihin jääneitä mekkoja. Saapuessani liikkeeseen seisoi sama myyjä, kuin lauantaina hieman tympeästi vastassa ja kaivoi 2 jo sovittamaani mekkoa esiin sekä vain yhden uuden, vaikka kauppa oli täynnä mekkoja. Sovitin ensin nämä kaksi muuta ennen mahdollista the mekkoa ja myyjän käytös näitä sovittaessa toi minulle inhottavan olon. Kehuessani mekkoja kauniiksi ja kuinka päätös olisi vaikea hän vain tokaisee päättäväisesti sen "the mekon" olevan paljon parempi minulla eikä päätös ole vaikea. Yksi sovittamistani mekoista oli myös pienehkö päälläni ja myyjä KIELSI minua katsomasta taakse, vaikka olisin halunnut nähdä miltä laahus näyttää. Muutenkin myyjä puuskutti äänekkäästi pukiessaan mekkoja päälleni ja en kauaa niitä ehtinyt ihastella vaan tuntui, että minua hoputettiin.

Viimeinen oljenkorsi oli kun puimme päälleni "the mekon" ja astelin peilin eteen. Kerroin myyjälle tässä vaiheessa, että luulen sen olevan tämä mekko, mutta haluaisin tulla vielä kolmannen kerran paikalle, jotta äitinikin pääsee antamaan "siunauksensa". Tähän myyjä äänekkäästi huokaisi ja tokaisi "että kolmannen kerran". Pöyristyttävää! Tästä eteenpäin myyjä näytti vain hapanta naamaa ja kirjoitti jälleen mekon numerosarjan lapulle ylös. Tehdessäni lähtöä myyjä ja hänen harjoittelijansa(luulen olevan siskontyttö tms.) seisoivat vain tuijottamassa minua. Pudotin tässä vaiheessa kädestäni tuon lapun ja se lensi suoraan heidän jalkoihinsa. Myyjät eivät tehneet elettäkään nostaakseen lappua vaan kävin kumartelemassa heidän jalkojensa juuressa. Oloni oli todella nöyryytetty ja inhottava. Myös ensimmäisellä kerralla tuntemani into ja ihastus mekkoa kohtaan alkoi häipyä myyjän inhottavan käytöksen vuoksi. En tiedä haluanko palata tänne liikkeeseen sittenkään, vaikka varasin ajan nyt torstaille 12.12.

Jos ajattelitte käydä Muotitalo Tyynelässä (Mannerheimintie 62, Helsinki) niin harkitkaa tarkasti menettekö sinne toiste. Siellä ei tykätä asiakkaista, jotka tulevat vaivaamaan myyjien istumista ja rupattelua. Itsekin palvelualalla olevana en voi kuin kauhistella tämän naisen palvelualttiutta. Kyseessä on kuitenkin todella isot rahat ja tuollaisella käytöksellä en halua jättää sinne liikkeeseen rahojani. Luulen, että tulen olemaan liikkeen johtoon yhteydessä. Sen verran kauhea olo minulle jäi myyjästä.

Äiti ja haasteet

Eilen hieman vihjailinkin, että haluaisin palata äitiini ja mekkosovituksiin. Tänään, näin myöhäisillassa on sen vuoro, kun asiat ovat selkeytyneet. Äitini ei ollut lauantaina kaason ja minun kanssani mekko-ostoksilla ja teinkin selväksi, etten aio ostaa mekkoa ennenkuin saan äitini myös mukaan. Pidin tätä sellaisena aluskierroksena, jolloin tarkastimme kaason kanssa vain ennakkoon tarjonnan. No, sunnuntaina odottaessani ja odottaessani äitini soittavan ja kyselevän, sain huomata pettyväni ja tarttuvani itse puhelimeen kellon käydessä jo viidettätoista tuntia. Äitini hieman kyseli päivän kulusta ja löytyikö mekkoa. Lopulta oli minun vuoroni ja heitin pallon äidille: "Milloin joulukuussa pääsisit katsomaan mekkoja kanssani?" Vastauksena sain Tammikuun. Aivan liian myöhäistä. Syitä jo täyttyneille vapaapäiville löytyi siivouksella ja kirpputoripöydällä. Voitte vain arvailla ilmeitäni, itkuani ja pettymystäni kun löin lopulta luurin korvaan tekosyiden kaikuessa vielä päässäni. Emme enää kumpikaan olleet toisiimme yhteydessä sinä päivänä. En tiedä mitä äitini teki, mutta itse vajosin vuoteen pohjalle kasa nenäliinoja mukanani ja sulho vieressä halattavana. Olin täysin murheen murtama ja paha olo sai jatkua vielä tänään aamulla.

Heräsin aamulla viestiin ja se oli äidiltäni. Hän pahoitteli sitä, että pahoitin mieleni ja kertoi ettei tule pääsemään tässä kuussa Helsinkiin. Lähetin takaisin viestin, jossa kerroin olostani, pettymyksestäni ja siitä kuinka olen AINA haaveillut äitini olevan mukana sovituksissa. Kerroin siitä kuinka tärkeää se on minulle. Lopulta vastausta sain vasta illalla sulhon laitettua jo viestiä äidilleni. Äitini luetteli vieläkin samaa listaa. Tässä vaiheessa olin jo niin pettynyt, että annoin palaa täysillä. Puin kaikki tunteeni sanoiksi. Kerroin kuinka sovituksia on lykätty jo hänen vuokseen kahdesti ja nyt sanoo ettei saa järjestettyä yhtä päivää ainoalle lapselleen, vaikkei ole missään muissakaan hääjärjestelyissämme mukana. Yhteen ainoaan pyysin, toivoin ja odotin, mutta saan kieltävän vastauksen. Lopulta, tämän viestin jälkeen saimme äitini kanssa sovittua, että hän antaa kirpputoripöydän tyhjennyksen mummolleni tehtäväksi, joka kuitenkin olisi ollut mukana siellä, jotta pääsee tulemaan Helsinkiin 12.12 torstaina töideni jälkeen. Nyt pitää vain soitella huomenna aamusta Muotitalo Tyynelään ja perua aika, jonka menin tänään itkuisena ja suutuksissani sopimaan huomiselle tarkoituksenani mennä ostamaan se mekko sitten yksin. Tätä olisin aina katunut.

Olen vain yhä hieman pettynyt, vaikka sainkin äitini lopulta mukaan. Pettynyt ehkäpä juuri siksi, että se vaati niin paljon kyyneleitä ja vaivaa. Se ei ollut vapaaehtoista toimintaa vaan sain suorastaan syyllistää. Tässä asiassa aion saada haluamani, sillä se on ainoa mitä odotin äitiltäni häävalmistelujen suhteen ja mistä olen haaveillut pienestä tytöstä lähtien. Kuten totesin äidilleni: Olen pettynyt sinuun, äiti, ja toivoisin sinun käyttäytyvän sen kutsumanimen mukaisesti.

Olipas siinä juttua ja tunteita. Halusin silti jakaa teille muille tuntemuksia myös tältä saralta, sillä ne voivat myös valitettavasti olla osa hääjärjestelyjä ja elämää. Oliko teillä muilla mukana äidit vai onko se ollut teille yhtä tärkeää, kuten se on minulle aina ollut? Jäikö teiltä joku tärkeä ihminen saamatta sovitukseen ja miltä se tuntui? Jätättehän kommenttia vierailustanne, sillä olisi mukava saada kanssamorsianten mielipiteitä ja keskustelua aikaiseksi :)

Mekkosovitus vol.1

Viimeinkin pääsen myös teille jakamaan kuulumisia eiliseltä. Aloitetaan sillä, että sanon: Vau, mikä päivä! :D Päivämme kaason kanssa alkoi Muotitalo Tyynelästä, joka aukesi kymmeneltä. Olimme jo odottelemassa ovella hyvissä ajoin ja myyjä ystävällisesti päästi meidät sisälle saapuessaan töihin. Mekkojen sovitus alkoi tuomieni kuvien pohjalta ja paljon samanlaisia löysimmekin. Järkyttävää, mutta koen saaneeni ensimmäisen puvun syndrooman, sillä rakastuin ensimmäiseen mekkoon. Se oli todella kaunis ja myyjän nähdessä innostukseni hän kiikuttikin huntua sovitukseen. Olin morsian. Ensimmäisen kerran todella näin sillä hetkellä miten paljon olen laihtunut ja olin ylpeä saavutuksestani. Mekko istui hyvin ja malli oli minulle täydellinen. Mietin vain seuraavia pukuja sovittaessani "Miten tässä näin kävi?". En ikinä uskonut rakastuvani ensimmäiseen häämekkkon, jonka puen päälleni, mutta niin kävi. Kauppoja ei vielä lyöty lukkoon vaan suuntasimme Niinattareen.

Niinattareen saavuimme 11.40, eli 20 minuuttia ennen sovituksen alkua. Siellä oli aivan kauhea kaaos päällä ja tuntui, ettei sekaan mahdu. Myyjä antoi meille merkkejä ja pääsimme kaason kanssa katselemaan mekkoja ja laittamaan niihin kyseiset merkit, jotta myyjä voi tuoda ne sovitukseen. Liike oli täynnä mekkoja, mutta harmillisesti 95 % niistä olivat kokoa 36-38. Peräseinälle oli koottu mekkoja koosta 46 ylöspäin ja jouduimmekin kaikki sovitukseen tulleet mekot sieltä poimimaan. Mikään ei ollut sitä mitä hain ja sanoinkin kaasolle, että sovitetaan nyt sitten kuitenkin kun tänne varattiin aika. Niinatar oli todella pettymys. Tännekin minulla oli kuvia mukanani, mutta mitään näistä mekoista en pystynyt sovittamaan. Hei hei pitsiunelmat. Poistuimme liikkeestä parin mekon tiedot ylhäällä, mutta tietäen, ettemme sinne tulisi palaamaan.

Niinattaresta matkamme jatkui Kauniiseen morsiameen, joka sijaitsee aivan Stockmannin kulmilla. Liikkeeseen saapuessamme siellä ei ollut ketään ja pääsin heti sovittamaan (Ei ajanvarausta). Valitettavasti 2014 mallit saapuvat vasta noin kuukauden päästä myymälään, mutta myyjä esitteli silti muutamia mekkoja minulle. No, mikä ettei. Yksi mekko kieltämättä oli kaunis, mutta malliltaan aivan jotain muuta kuin olin edes miettinyt. Se oli merenneito, joka levenee jo hieman ylempää. Mekon upeat pitsit melkein veivät minut mukanaan, mutta onneksi järki lopulta voitti. Se ei ollut mitä hain ja vielä joutuisin ostamaan juuri kyseisen yksilön, joka oli liian pieni. Myyjä kertoi mitä muutoksia pukuun tehtäisiin, mutta en osannut luottaa mielikuvani olevan samanlainen lopputuloksen kanssa. Poistuimme silti liikkeestä mekon tiedot ylhäällä.

Stockmannilta

Viimeisenä meillä oli vuorossa Stockmann, jossa saimme todella ystävällistä palvelua. Oli kuin olisin päässyt hulluna häämekkoihin ohjelmaan, sillä kaikki oli niin hienoa. Aluksi istuimme pöydän ääreen ja myyjä esitteli erilaisia malleja kuvakirjasta. Tämän jälkeen pääsimme valitsemaan mekkoja ja niitä löytyikin viitisen kappaletta sovitettavaksi. Yllätyksekseni Stockmannilla sai ottaa valokuvia ja kaaso saikin ryhtyä paparazziksi. Tälläkin kertaa mekkoja oli erimallisia sovituksessa, mutta viimeistään täällä sain varmistuksen siitä, että A-malli on minulla paras.

Mitä päivästä opin: RAKASTAN pitsiä, A-mallia, laahusta ja ehdottamasti nyörityksellä. Viimeistä kahta en ollut pitänyt tärkeinä tai edes listalla jos rehellisiä ollaan, mutta nyt en poistaisi niitä wanted-listalta mistään hinnasta. Pakko saada.

Muotitalo Tyynelään tulen ehdottomasti palaamaan uudestaan ja toivottavasti seuraavalla kerralla myös äitini pääsisi mukaan. Tästäkin minulla olisi kerrottavaa ja yritänkin saada tekstiä ulos seuraavien päivien aikana, mutta mitä tulee tuohon muotitaloon niin henkareihin jäi vielä vaikka kuinka paljon mekkoja, joita on pakko saada kokeilla. Ensimmäinen puku pääsee myös uudestaan sovitukseen varmistuakseni onko se todella SE PUKU.



Vinkkini xl-morsiamille: Muotitalosta löytyi vaikka kuinka paljon isoja kokoja ja kaikenlaisia mekkoja. Niinattareen ei kannata tietty malli mielessään, sillä valikoima on pieni. Kauniista morsiamesta löytyy myös kokoja ja mallistot poikkeavat massasta. Suosittelen yksilöllisyyttä kaipaaville. Stockmann on myös hyvä hääpuoti, mutta varaathan ison kukkaron mukaasi, sillä hinnat alkavat jostain 800 euron paikkeilta ja jatkuvat yli 3000:n.

Ohjeita sovitukseen xl-vartalolle

Tällä kertaa ei olisi voinut parempaan aikaan tulla häät-lehden mainos facebookissa. Pähkäillessäni ja jännittäessäni päivä päivältä enemmän jo ylihuomenna olevaa pukusovitusta nro.1, häät-lehti julkaisi neuvoja xl-vartalotyypin kauniiseen korostamiseen. Täydellistä! Itse olen kokoa 44-46 ja kovasti myös jännitän, että löytyykö liikkeistä mekkoja sovitettavaksi ja jos löytyy niin ovatko ne aivan kauheita riepuja :/ Myöskin ongelmana on ollut miettiä minkämallisen mekon oikein haluaisin. Mikä minulle sopii? Luulen olevani nykyään päärynä, vaikka 35 kiloa sitten olin vain pyöreä omena. No, hedelmiä silti molemmat ;) Nyt yritän vielä saada nesteitä hieman pois ennen sovituksia vähentämällä hiilareita. Helppo homma leipomotyöntekijälle, joka hokee pullien ääressä "ei saa syödä, ei saa syödä, ei saa syödä"  ja seuraavaksi huomaa jo nuuhkivansa erilaisia viinereitä. Apua!

No, ei pidä ottaa tuosta stressiä liikaa, vaikka pientä jännitystä on varmasti meillä kaikilla jotka eivät ole kokoa 36-38. Asiaa ei kyllä auttanut se, että luin morsianten mielipiteitä eri liikkeistä. Jopa koolla 40 on ollut monessa paikassa ongelmia ja myyjät ovat jopa kehottaneet morsiamia laihduttamaan! Järkyttävää! Se on varmaa, etten minä sellaisesta paikasta hankkisi mekkoani. Jos en kelpaa sellaisena mitä olen niin liike ei ole minulle oikea. Viimeistään sunnuntaina sitten tiedossa postausta mekkosovituksen tunnelmista ja kuulumisista.
Ai niin.. Tässä halukkaille linkki siihen häät-lehden tekstiin xl-vartalosta.

Kyllä posti kulkee, kun kusti polkee

Tänään tällainen pikapostaus vain, sillä save the date-korttimme lähtivät kustin matkaan. Toivottavasti polkee nopeasti, jotta saamme lähipäivinä iloisia yhteydenottoja lähisuvulta. Jännityksellä odotan vastaanottoa korteillemme! :D Kortteja lähti postin mukana kaikkiaan 33 kappaletta ja muutama jäi meille itsellemme muistoksi :) Vanhempamme että kaaso ja bestman saivatkin korttinsa jo viime kuussa.

Leikkien

Ideoita vieraiden viihdyttämiseen on esitelty täällä asunnossamme, sillä tiedän vihkimisen jälkeisten kuvausten kestävän vähintään tunnin. Suurin osa vieraistamme saapuu siis Lahdesta ja vatsat kurnivat varmasti kaikilla vihkimisen jälkeen, joten olemmekin lyöneet lukkoon pienen purtavan+janojuoman tarjoilun päätähtiä odottaessa. Tämä tulee tarpeeseen varsinkin jos ne helteet yllättävät. Jos ryhdytään ihan luvan kanssa nyt villiksi ja sanotaan, että saapuisimme vasta 1½ tuntia vihkimisen jälkeen paikalle, on tällöin jo kaikki kuulumiset vaihdettu ja hieman aletaan pyöritellä peukaloita ja nyppiä roskia miehen puvun takista. No, halukkaille aiomme tarjota muutakin puuhaa.

 

Juhlatilamme pihalla on aivan mahtava nurmialue, jota haluankin hyödyntää ja rakentaa sinne puuhaa vieraillemme. Hyviä ideoita voisivat olla tikan- että hevosenkengänheitto, johon voivat kaikki osallistua. Näin saadaan rentoutettua ihmisiä ja rikottua tuttuja ryhmiä. Hulluin ideani on ollut saappaanheitto, mutta tästä saattaisi koitua kaatumisia, mutta ehkä minussa elää pieni ilkimys, joka haluaa saada videolle tädin pyllähtämisen. Harkintaan! 1½ tuntia on pitkä aika odottaa, joten todella toivoisimme ihmisten osallistuvan järjestämäämme ohjelmaan. Paras houkutin on tietenkin jokin palkinto, kuten kossupullo tms. Kuten näette niin vielä on hiottavaa suunnitelmissa, mutta tästä se lähtee ;)

Uusi nimi, uusi ajokortti

Olen ikäväkseni saanut herätä ilkeään todellisuuteen. Hyvästellessäni ihanan tyttönimeni ja ottaessani mieheni sukunimen ensi vuonna joudun myös vaihtamaan kaikki lompakostani löytyvät kortit sekä tekemään kasan ilmoituksia eri paikkoihin. Eniten minua silti surettaa ajokorttini kohtalo, sillä tilatessani kortin uudella nimelläni muuttuu myös kortin voimassaoloaika paljon kökömmäksi. Nykyisellä kun ajolupa olisi vuoteen 2062 asti, mutta vihkimisen jälkeen joudun uusimaan korttini 2-15 vuoden välein iästäni riippuen. Hetken jouduin jopa miettimään, että vaihdanko todella sukunimeäni naimisiin mennessä juurikin tuon tämän vuoden alussa voimaan tulleen uudistuksen takia. Mutta mitä minä oikein edes ajattelin?

Minä olen perinteinen nainen ja haluan mieheni sukunimen, piste. Hälläväliä jos kortin joutuu uusimaan tietyin aikavälein. Minä haluan olla Rouva F. Luultavasti ajokorttiuudistus tulisi naimattomille ja oman sukunimensä pitäville jossain vaiheessa kuitenkin pakolliseksi, joten miksipä ei. En halua jäädä murehtimaan miksen vaihtanut nimeäni tuolloin, sillä koen itselleni tärkeänä asiana kuulla alttarilla seisovan herrasväki F:n. Me olemme tuolla hetkellä yhtä ajasta ikuisuuteen ♥

Wc-korit

Kun nyt on menty sujuvasti ostosten merkeissä viime postaukset niin miksipä hidastaa? Olen nimittäin täysin unohtanut esitellä wc-korimme, jotka ostin jo varmaan reilu kuukausi sitten. Korit löysin clas ohlsonilta ja hintaa niille kertyi 42 euroa. Melko hintavaa, mutta pieni kori on jo käytössä ja muutkin pääsevät käyttöön häidemme jälkeen :) Isoja koreja (40x25x20cm) ostin kaksin kappalein ja nuo pienemmät myytiin samassa paketissa keskenään. Isot korit nostamme pystyyn, jolloin niistä syntyvät pienet pöydät, ja pienet korit toimivat virallisina wc-koreina. Vielä tarkkaa sisältöä ei ole koreille päätetty, mutta ainakin naisille on luvassa sukkahousuja, hius- ja kynsilakkaa, pinnejä, laastareita, siteitä sekä se kuuluisa piilopullo. Miehille sitten kampaa, piilopulloa ja dödöä ainakin. Kumpiinkin wc-tiloihin kannattaa varmaan myös sijoittaa raikastimet varmuuden vuoksi. Joku morsian kirjoittikin fiksusti, että lääkkeitä ei koreihin kannata laittaa, joten ne uskomme jonkun haltuun.

Mitä teillä muilla on koreissanne, vai tuleeko teille edes näitä wc-koreja? Itse luotan niiden pelastavan edes yhden vieraan juhlamielen. Jos tässä onnistumme niin eivät olleet turha hankinta :) Mitä tulee tuohon juhlamielen pelastamiseen niin ideoita on sulhaselle myös väläytelty halvoista tossukoista, joita pahimmista rakoista kärsivät voisivat vetäistä jalkaan tanssin pyörteissä.

Kakkulapiomme

Kirveitä, miekkoja, istutuslapioita.. Kakkuottimia pystyy korvaamaan monilla esineillä. Moni morsian valitsee silti yhä perinteisen hopeisen kakkulapion joko uutuuttaan hohtavana tai isoäidiltä lainattuna. Mikään edellä mainitsemista ei silti ole tuntunut omalta, sillä olen alusta asti halunnut tähänkin hieman erilaista. Kirvestä ei tietenkään monissa häissä ole nähty, mutta ehkä se sopisi pikemminkin tietyille ammattikunnille, vaikka teemaamme menisikin. No, enää ei tarvitse päätä näillä pohdinnoilla vaivata, sillä kakkuottimemme on löytynyt.

Eräänä kylmänä ja sateisena päivänä paetessani kirpputorille lämpimään löysin tieni aarrenurkkaukseen, jossa minua odotti vanha muurauslasta. Hinta 2 euroa. Ihana puinen kahva, ei tarvitse suurempia putsauksia, malliltaan muistuttaa kakkuotinta.. Koriin!
Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja tuolla hinnalla en tainnut kahta sekuntia pidempään edes miettiä ostanko vai en. Vieraamme saavat leikata kakkunsa perinteisillä kakkulapioilla, mutta tämä on hauska lisä meidän päiväämme. Muistuttaa samalla papastani, joka oli remonttimies :)

Osa sormuksesta

Yhteensattuneiden vapaapäivien kunniaksi emme vain istuneet etsimässä vieraidemme osoitteita, vaan saimme sulhon kanssa myös lähdettyä ulos kaupoille. Menimme käymässä kauppakeskus Jumbossa, sillä minua oli jäänyt polttelemaan finaalitaistossa olevat kaksi sormusta. Kyllä, karsinta oli tehty kahteen sormukseen ja oli aika sovittaa niitä uudelleen. Ensimmäisenä kävimme jälleen Timanttisilla, sillä epäilin tämän sormuksen jäävän kakkoseksi. Laitoin sen sormeen, katselin ja en ollut vieläkään varma. Tästä äkkiä Uudenmaan kultakelloon kun toinen sormus oli vielä tuoreessa muistissa ja siellä melko samanlainen, mutta silti se voittaja sormeen. Ei ollut epäilystäkään. Tämä oli minun vihkisormukseni. Saimme myyjän kanssa sovittua könttähinnan vihkisormukselle, kihlasormusten kiillotukselle sekä uusille kaiverruksille. Hintaa kertyi tälle kaikelle 1750 euroa, josta maksoimme 750 euroa nyt jättäen sormuksen liikkeen säilöön. Niin, sormusta ei tarvinnut erikeen alkaa tilaamaan, sillä se oli täydellinen koko. Voisiko tätä kutsua jo enteeksi, vai mitä? ;)

Samanlaista sormusta ei pitäisi myöskään kadulla kävellä heti vastaan, sillä se on liikkeen itse tilaama muunnelma alkuperäisestä Kohinoorin Cosmopolitanista. Hassu sattuma, myös yksi lempidrinkeistäni. Tuleva vihkisormukseni ei ole siis kuvanlailla täynnä timantteja. Vain puoleen väliin. Cosmo sopi kihlani kanssa todella hyvin yhteen, sillä molemmissa on raeistutus ja ovat upotettuina uraan. En malta odottaa nähdä tuota sormusta uudelleen ja sovimmekin myyjän kanssa, että palaamme kesäkuussa hoitamaan loppumaksun, sekä antamaan omat sormuksemme kiillotettaviksi että kaiverrettaviksi.

Pehmoleluja ja servettejä

Mainitsinkin eilisessä postauksessani käyneeni viime viikolla ikeassa ja ajattelin nyt esitellä ostoksiani, joita kertyi ihmeellisen vähän, mutta silti ihania ja jopa tarpeellisia. Lasten puuhasalkkuihin lupasin vasta keväällä palata uudestaan (niin varmaan..), mutta ostinpa siis pehmoeläinpaketin, jossa on yhteensä 8 erilaista eläintä tai niiden poikasta. Isoimmat ovat kooltaan varmaan noin 12x8 cm, joten juuri passeleita salkkuihin! Jos kaikki lapsivieraat vain pääsevät juhliin, kuten oletamme heidän ollessa melko läheistä sukua sulhon puolelta, niin jokainen lapsi saisi 2 pehmolelua. Mukana pieni kuva elukoista. Pahoittelen järkyttävää kuvanlaatua. Hintaa näille otuksille kertyi vain 10 euroa :)

Toinen ostokseni (kuten otsikosta jo tiedätte) olivat servetit. Ne eivät ole kankaiset tai edes kangasmaiset, mutta ovat lähellä oikeaa väriämme eli oliivinvihreää. Ovat ehkä pikemminkin vaalea oliivinvihreä jos ollaan tarkkoja, mutta kerran näin läheltä liippaava väri osui kohdalle ja kun hintaa 100 servetille kertyi vain naurettavat 4 euroa niin hälläväliä ovatko sittenkin vain paperia! Tuskinpa kukaan vieraista jää muistelemaan, että joutui suunsa pyyhkimään paperiin. Taidan minä olla melkeinpä ainut häissämme, joka edes miettisi tuollaista yksityiskohtaa. Ikeaan ei siis tällä kertaa paljoa jäänyt rahaa, mutta sitäkin enemmän itse sain sieltä.

Viikon kokoon kasaus

Tällä viikolla on taas riittänyt puuhaa vaikka millä saralla ja ajattelin omaksi parhaaksenikin koota ajatuksiani tänne ylös. Viikkoon mahtui niin töitä että reissua ikeaan, josta tuli hankittua lasten puuhasalkkuihinkin jo täytettä. No, tämä oli ennalta-arvattavissa. Tunnen itseni. Tällä viikolla on myöskin herätty erilaisten kysymyksien että pohdintojen ääreen, joista isoimpina ovat nyt std-korttien postitukset ja NIIHIN TARVITTAVAT OSOITTEET! Maanantai ja tiistai onneksi itselläni vapaapäiviä, joten arvata saattaa, että tämä morsio istuu koneen ääressä etsimässä niin omien kuin sulhasen kummin kaimojen osoitteita. Oikeiden ihmisten ja nykyisten osoitteiden etsintä saattaa hieman kestää, sillä mukana myös todella yleisiä sukunimiä.


Koska omaa mekkoani lähdemme kaason kanssa metsästämään kuun lopussa niin heräsin myös sulhasen pukukysymykseen. Vuokrata vai ostaa? Luulen, että päädymme kuitenkin perinteiseen pukuun, emmekä mihinkään sakettiin tai muuhun sellaiseen. Ongelmaksi on nyt vain noussut se, että puvun hankinnan joudumme venyttämään pelottavan pitkälle kesään, sillä sulho aloitti viimeinkin sen salillakäynnin tarkoituksenaan kasvattaa lihaksia. Jos hankimme puvun keväällä niin eihän se tule mahtumaan päälle enää elokuussa!

Mainittakoon vielä lopuksi, että perjantaina menin vaihtamaan vip-juhlapuvut Lavem by Muotitalo Tyynelään kuultuani ystävältäni kertomuksia vipistä. Itsellänikin oli epäilyksiä paikkaan ja siksi olinkin asettanut sen päivän ensimmäiseksi, mutta ystäväni saama kohtelu liikkeessä vahvisti mielikuvani ja vip sai jäädä pois listalta. En ala tässä haukkumaan vippiä, sillä varmasti sieltä moni löytää mekkonsa ja pitää liikkeestä. Kaikki me olemme erilaisia ja toisilla liike toimii. Ystäväni on varmaankin kokoa 40 ja hänelle oli kommentoitu jotain sen tyylistä, ettei tuo mekko tule mahtumaan päällesi ystäväni pyytäessä sitä sovitukseen niin ajattelin kauhuissani mitä minulle siellä sanottaisiinkaan. Olisiko heillä edes kokoja 44-46 morsiamelle vai saisinko päästä varpaisiin katseen ja kysymyksen miksi olen liikkeessä. No, toivottavasti en olisi saanut, mutta liike sai jäädä ainakin toistaiseksi pois listaltani. Tässä tämän viikon kuulumiset. Palataan asiaan jälleen ensi viikolla!

Pukusovitukseen aikoja

Tässä kohtaa tekisi kiljua kuin aikoinaan pikkutyttönä, kun kalenterista käännettiin joulukuu esille. Jännittävä odotus alkaa :D Vapaapäivän kunniaksi tein kunnon salapoliisityötä ja tutkin eri morsiuspukuliikkeiden sijainteja Helsingissä suunnitellen reittejä että aikoja mitä menee siirtymisiin ja itse pukusovituksiin. Lopulta reilun tunnin erilaisia skenaarioita pähkäillen sain mielestäni luotua järkevän kartan. Sitten piti vain toivoa, että suunnittelemani ajat sopivat myös kyseisille liikkeille. Sormet ristissä lähti heti aamukymmeneltä puhelua. Kaikki toiveet läpi. Jes! Kierroksen kaasoni kanssa tulen aloittamaan vip-juhlapuvuista, josta jatkamme matkaamme alle kilometrin päähän Niinattareen. Näiden välillä on tarkoitus ehtiä läheiseen cafe picnickiin kahville mikäli suunnitelmani pitää. Niinattaresta matkamme jatkuisi Kauniiseenmorsiameen, johon ei ainakaan tarvitse nettisivujen mukaan varata aikaa. Minun piti asiasta soittaa tänään vielä, mutta unohdinpa tietenkin muilta puuhiltani. No, ehkä huomenna.
Viimeisenä vuorossa olisi Stockmann. Olin tänne jo pari viikkoa sitten varannut ajan juurikin tuolle sovituspäivällämme lauantaille 30.11, mutta kun aloin miettimään varaamaani aikaa niin olihan minun pakko vain kysyä, että missä välissä aioimme ehtiä syömään? Tälläkin kertaa oli onnea matkassa, sillä Stockmannin sivuilta löytyi tuolle päivälle enää yksi aika ja se oli juurikin jo aiemmin varaamani aikaa tuntia myöhemmin. Täydellistä! Aiempi aika siis pois varauksesta ja muille morsiamille jakoon :)

Nyt vain sormet ristissä, että pukuehdokkaita löytyisi.. tai no ehkä pitäisi toivoa pikemminkin, että löytyisi suoraan yksi ylitse muiden, jotta valinta olisi helppo. En tiedä uskallanko vielä tilata pukua, sillä kuitenkin toivoisin sille äitini hyväksyntää ja minua harmittaakin kovasti, ettei hän pääse mukaamme ostoksille. Seuraavan kerran tarjoutuu tilaisuus varmaankin 12.01.2014 kun Helsingissä järjestetään häämessut wanhassa satamassa ja äitini on lupautunut tulemaan sinne myös. Ihanaa saada hänet mukaan hääjärjestelyihin, sillä hän ei ole perillä nykypäivän häistä ja on kovasti ihmetellyt hankintojani ja suunnitelmiani.

Mitenkäs muut kesän 2014 morsiamet: Onko mekko jo hankittuna?

Valoa juhlakansalle

Niin sitä taas pääsi reilu viikko vierähtämään viime postauksestani. Pahoittelut kaikille :)

Yhdelle lukijamorsiamelle ehdin jo aikoja sitten mainostaa ostoksiani sähköpostin kautta, mutta esittelenpä vihdoinkin myös teille muille. Elikkäs, kyseessä ovat juhlatilamme kattoparruihin tulevat valosarjat. Yhdestä valopaketista löytyy 120 pientä lamppua väriltään lämmin valkoinen ja koko höskän pituus on johtoineen 25 metriä (johto 10 m). Näitä paketteja tarttui mukaan neljä, sillä en ollut kaupassa aivan varma oliko niitä kattoparruja nyt kuitenkin kolme vai juurikin tuo neljä. Parempi pelata varman päälle. Ongelmana on tietenkin nyt keksiä miten nämä valosarjat saadaan sinne ylös kattoparruihin kiinni, sillä meiltä ei itseltämme löydy ainakaan mitään isoja tikkaita. Pitänee ensin varmistaa, ettei juhlapaikalla ole omia ja sitten olla yhteydessä johonkin vuokrauspalveluun. Hintaa valoille tietenkin kertyi, mutta aina ne voi myydä eteenpäin tai käyttää itse myöhemmin joulukoristeluissa :) Toivotaan vain, että nuo neljä pakettia riittävät luomaan samanlaisen tunnelman, joka vallitsee pääni sisällä miettiessäni valmista juhlatilaa.

Mainostettakoon tässä myös lopuksi, että sunnuntaiaamuna sain ihanan yllätysviestin kännykkääni työkaveriltani. Hän oli viimeinkin mennyt kihloihin (odottanut kosintaa alkukesästä lähtien) ja heidän häitään tanssitaan myös kesällä 2014. Onnittelut tuoreelle kihlaparille ovat siis paikallaan! Ihanaa saada töissä myöskin rupatella jonkun kanssa häistä ja verrata suunnitelmiamme.

Lasten puuhasalkut vol.2 + hääkellot

Kuten arvelinkin niin tietenkin heti ryntäsin kauppaan ostamaan tarvikkeita puuhasalkkujen tuunaukseen. Virtahevoista kolmella on nyt hunnut ja yksi sai silinterin. Ei jääne siis epäselväksi lapsivieraidemme sukupuolet? :) Ette usko mikä hinku ja halu olisi jo ostaa salkkuihin täytettä, mutta onneksi on sulho hillitsemässä. Mikäänhän ei silti estä minua kiertelemästä lasten leluosastoilla katselemassa ja suunnittelemassa..
Mitä voin (lue: saan) vielä näin hyvissä ajoin etukäteen tehdä ovat nimet. Salkkuihin pitää askarrella jokaisen lapsen nimi helpottaakseni tunnistusta, sillä luultavasti joudun hankkimaan hieman erilaisia tavaroita iän mukaan.

Herra ja rouva Virtahepo

Toinen askarteluprojektini on ollut iltaisin pienet kellot, joita on tarkoitus vieraiden soittaa herrasväki F:n saapuessa kirkosta ulos. Kyllä, nyt on sekin sitten lyöty lukkoon, että kellot sekä saippuakuplat. Riisiä ja ruusun terälehtiä kun valitettavasti emme voi heitellä ja kun huiskutusviirit sekä ilmapallot eivät tunnu omalta jutulta niin päädyimme edellämainitsemiini vaihtoehtoihin.

Kellot ovat väriltään kultaiset ja sidottu oliivinvihreällä satiininauhalla kortteihin kiinni. Kortit tein itse Picmonkeyn avulla. Ensin ajattelin meidän jakavan vieraille pelkästään kellot nauhoissa, mutta koska vanhempaakin väkeä on paikalla niin kaikki eivät ehkä tajuaisi niiden tarkoitusta. Parempi siis antaa ohjeiden kanssa ja ehkä vieraat näin tajuaisivat ottaa kellot myös mukaan juhliin asti ja siellä tilaisuuden tullen kilkuttaa ;)

Apupapin papupata

Oli ihanaa saada kommenttia jonkintakaiseen tekstiini Hääyöstä Pyhän Laurin kirkossa. Viestiä laitteli Satu Huttunen Apupapin papupata-blogista ja kuten arvata saattaakin niin hän on töissä Tikkurilan seurakunnassa. Satu laittoi linkin alkusyksyn tekstiinsä, josta löytyikin video Pyhän Laurin käytävästä ja kävelystä alttarille by sinä. Kyllä, Satu on kuvannut itse kameralla tämän matkan valmistellakseen meitä tulevia morsiamia siihen miltä todella tuntuu kävellä tuo käytävä. Mikä ihanempaa niin meidän(minun) häämarssihan sieltä pärähti myöskin soimaan. Jännitystä löytyi jo nyt vatsanpohjasta kun ovet aukenivat vasta videolla. Mitä mahtaakaan olla itse hääpäivänä? :) Käykääpäs tekin tunnelmoimassa Satun blogissa tästä linkistä.

Paniikki ohi

Kiitos teille kaikille tuhannesti edellisen tekstini kommenteista! Niistä oli apua enemmän kuin voin kertoakaan. Bygårdilla mennään ja otamme uutena tehtävänä listalle saada vanhemmat osalliseksi innostukseemme! Hääjärjestelytkin etenevät jälleen koristeluiden parissa. Niistä lähipäivinä tulossa tietoa. Kiitos kaikille lukijoilleni ♥

Paniikki ja katumus

Aina Bygårdin näyttämisestä vanhemmilleni asti olen jäänyt epäilemään juhlatilaamme. Saako se muiltakin vierailta saman tuomion ja ilmeet? Näin jälkeenpäin ajatellen isäni ei sanonut paljoa mitään ja mikään niistä mitä suusta tuli ei ollut positiivista vaan huomioita tilasta. Kummankaan kasvoilla ei näkynyt iloa vaan äitinikin tokaisi, että erikoisessa paikassa.. Näin asuintalojen ja varastorakennuksen lähellä. Näiden ohi siis Bygårdiin ajetaan, vaikka onkin kadun "viimeinen" talo ja kääntöpaikalla. Tämän seurauksena minulle heräsi epäilys. Ei minulla aiemmin ollut. Eilinen sai sitten paniikin aikaan.

Aloin katselemaan 2 julkimoa ja yhdet häät ohjelmaa. Siellä esiteltiin ravintola Nygårds. Unelmani. Miten en hakiessa juhlapaikkoja ikinä törmännyt tähän? Soitin sinne heti aamulla, mutta eihän koko kesälle enää löytynyt kuin pari aikaa ja ei tietenkään meidän päivällemme. Nyt olen todella paniikinomaisesti alkanut tutkia uudestaan Vantaan ja lähiseudun tarjontaa, mutta ei. Kaikki mitä löydän ja mikä miellyttäisi on jo mennyt. Kirottu tuota suosittua päivämäärää. Sulho ehdotti eilen, että siirtäisimme häitä vuodella sitten eteenpäin, vuoteen 2015. Ei onnistu, tämä on se päivämäärä ja kaikki on jo siihen hankittu. En enää kestäisi uutta kirkonhakurumbaakaan.

Nyt tarvittaisiin todella teidän muiden tukea.. Onko tällainen yhtäkkinen huoli normaalia? Onko normaalia, että alan epäröimään juhlapaikkavalintaani? Itse pidin paikasta ja kesälläkään ei näkynyt asuintaloja niin paljoa kun koko pihaa kiertää puut. Kyllä, jonkin varastorakennuksen ja mäkkärin ohi tänne joutuu ajamaan, mutta olisiko se niin kauheaa teistä vieraina? Jouduin todella suuren epäilyksen valtaan, koska elämäni tärkeille ihmisille tämä ei ollut sellainen tila, jota he odottivat. Sen olisi pitänyt olla kauniilla maaseudulla, mutta aina kun löysimme ulkonäöllisesti kauniin rakennuksen niin sisältä se oli jotain muuta. Bygård miellytti sekä ulkoa että sisustukseltaan, mutta minkä minä mahdan sen sijainnille.. Pyhän Laurin kirkossa haluan vihille, mutta miksi koko perhettäni miellyttävät ja mahdollisesti vielä vapaat rakennukset löytyvät vasta 40 minuutin ajomatkan päästä kirkolta. Aivan liian kaukana.
Nyt tarvittaisiin rohkaisua, sillä tämä morsio on herkässä tilassaan alkanut jo miettiä häiden siirtoa toiselle paikkakunnalle..

Lasten puuhasalkut

Kävinpä elämäni ensimmäisen kerran Tigerissa ja rakastuin. Mukaan tarttui kaikkea mahdollista, mutta parhaat ostokset olivat varsinkin vihreät, pahviset "salkut", jotka olivat kooltaan ja ulkonäöltään todella suloisia. Valikoimaa kaupan hyllyiltä löytyi kyllä useamman sorttista, mutta värit menivätkin sitten pääasiassa jo vaaleanpunaisen suuntaan. Olin ainakin sulholle höpöttänyt, että meidänkin häihimme voisi pienet puuhapussit askarrella, jotta pienimmät vieraat jaksavat istua aloillaan juhlissa. No, puheista tekoihin! Nyt meille siis tulee puuhasalkut, mutta sisältö on vielä isolla kysymysmerkillä.

Vieraslistaltamme löytyy 4 lasta, iältään välillä 6-10 häidemme aikoihin, ja yksi joka on jo ylä-asteella, joten hänelle ehkei enää tällaista salkkua tarvitse. Mistä itse pidin tässä iässä? Pitävätkö lapset yhä piirtämisestä ja muovailuvahasta? Onko vaarallista antaa muovailuvahaa heille? Paljon kysymyksiä!
Ainakin puhetta on ollut, että aku ankan taskaria menisi salkkuun ja niistä kertakäyttökameroista on ollut myös tässä puhetta, mutta luulenpa rehellisesti, että ne kuvat jäisivät käyttämättä, joten viitsinkö laittaa tuohon rahaa olettaen, etteivät lapset tee itsekään mitään kameroilla juhlien jälkeen? -En.

Itse salkkujen luovuttamistyylistä lapsille on ollut myös puhetta asunnossamme. Ehdotinkin, etteivät salkut olisi paikoillaan pöydissä vaan lapset saisivat erilaisten vihjeiden ja aarrekartan avulla etsiä salkkunsa. Pientä lisäpuuhaa heille :) Tällaisissa mietteissä tänään. Mitäs pidätte muuten salkuista? Vitsailin sulholle liimaavani yhdelle virtahevolle pahvisen silinterin(poikavieraalle) sekä kolmelle muulle hunnut (tytöille), mutta ehkäpä vielä teenkin niin.. Hmm..

Sormusostoksilla vol. 1

Tänään saatoin löytää tulevan vihkisormukseni.

Olimme sulhon kanssa kaupungilla muilla asioilla, kunnes huomasin Timanttisilla alen kaikista normaalihintaisista tuotteista. Mieleeni heti pälkähti mennä katsomaan sormuksia ja pienellä nykäisyllä myös sulho seurasi perässä. Sormuksia löytyi paljon, mutta heti yksi erottui edukseen. Se oli Gemexin valkokultainen, yksirivinen sormus. Kaunis.
Olin suunnitellut haluavani sormuksen, jossa olisi keskellä yhdestä kolmeen isompaa timanttia ja ympärillä pientä säihkettä. Tällaisia sovitettuani oli minun vain pakko todeta, että ei minulle todellakaan. Olivat aivan liian moderneja neliönmuotoisilla kivillään tai eivät vain sopineet kihlaani. Lopulta löysimme linjan, joka toimi yhteen meidän molempien(minun ja sormukseni) kanssa. Yksiriviset, mutta jossa on monta timanttia. Otimme sormuksen tiedot ylös ja kun kerran olimme nyt vauhdissa niin vein sulhon vielä yhteen korukauppaan, jota olin aina ihastellen katsellut siitä ohikulkiessani. Mainittakoon tasavertaisuudessa, että kyseessä oli Uudenmaan kultakello.

Kohinoor: Cosmopolitan

Täällä kaupassa sitä valikoimaa vasta riitti ja myyjä oli todella ystävällinen ja olimme selvästi samalla linjalla, sillä hänen ehdotuksensa vastasivat omaa mielikuvaani heti. Vaihtoehtoja oli satoja ja vajaata pariakymmentä sovitinkin, joista karsimme top 3:n sarjan. Hassua kyllä, kaikki olivat Kohinoor-sarjaa. Kaksi sormuksista olivat melko samanlaisia sisältäen yhden isomman timantin+pienempiä ympärillä, mutta silti sopivat kihlani kanssa yhteen. Silti ykköseksi nousi ehdottomasti Cosmopolitan tilaussormus, jossa oli 13x0,03 W/Si timantteja. Puhuessani tilaussormuksesta, tarkoitan todella sellaista, sillä liike oli tilannut valmistajalta heidän omasta Cosmopolistaan muokatun version. Alkuperäisessä on koko sormuksen matkalta timantteja, mutta muokatussa vain puoleen väliin. Alkuperäinen oli myös nähtävillä, mutta tästä muokatusta pidin. Siinä luki nimeni ♥ Sormukselle hintaa kertyisi ilman kaiverruksia 1695 euroa, mutta myyjä lupaili alennusta, mikäli otamme heidän kauttaan kaiverrukset+kihlojen kiillotukset/huollot ja niitä ne kyllä tarvitsisivat. Kihlani timantit olivat kateellisia uusien kimaltaessa rinnalla!

Kohinoor: Cosmopolitan

Tarkastaessani mitä olin budjetoinut sormuksille en voi kuin nauraa miten pahasti alikanttiin meni se arvio! Hintaa kertyy vaivaiset 1000 euroa enemmän. Eikuin sulho hiilikaivokseen töihin! ;) No, onneksi olemme jo muutamissa kohdissa alittaneet hinta-arviomme niin saamme budjetille tasoitusta. Täytyy toivoa, ettei mekko-ostoksilla käy samoin. Sovimme nimittäin kaason kanssa lähtevämme 30.11 shoppailemaan. Valitettavasti äitini ei pääse mukaan, mutta nyt on jo mentävä. Päivät vierivät eteenpäin, vaikka välillä haluaisi itse pysähtyä.


Ps. Tuo viereinen kuva vääristää ja saa näyttämään, että mahdollisesti tulevassa vihkisormuksessa olisi yksi isompi timantti keskellä. Näin ei ole, vaan kaikki ovat "tasavertaisia"

Uusia nimiä blogilistalleni

Nyt kun suurin osa seuraamistani bloggaajista on jo ehtinyt alttarille niin on aika alkaa täydentämään listaa uusilla nimillä. Hakuprosessi ei koskaan ole helppo, sillä tuntuu, että melkeinpä kaikilla nykymorsiamilla on oma bloginsa ja sieltä seasta pitää löytää juuri sinua kiinnostavat aiheet ja tyylit. Ei yhtään vaikeaa päätellä kaikki ensimmäisten sivujen kautta? Kirjaahan kun ei saisi arvostella kansiensa perusteella, mutta kun niitä on tuhansia! Mukaan listalleni ovat uusina niminä nyt päässeet Unelmahäät 2014! , Before we get married , Tahdomme 2014  sekä Wearing white.

Listahan siis elää ja ainahan sattumalta törmää uusiin, mutta tässä olivat tämän päivän nimet. Mielenkiinnolla jään odottelemaan heidän hääsuunnitelmiaan! :)

Herkkubuffet odottaa enää täytettään

Herkkubuffet on nyt saatu valmiiksi.. lukuunottamatta kippojen ja kuppien täytteitä. Sormet jo syyhyävät päästä ostamaan kaikkia ihania herkkuja, mutta muistutan itseäni tuotteiden päiväyksistä ja jään siis odottelemaan kevättä. Buffet saatiin valmiiksi löydettyäni todella edullisesti vanhoja kirjoja purkkien alle. Nämä olivat se asia, joka enää puuttui listalta. Kirjoja ostin 9 kappaletta, osa paksuja, osa ohuempia ja 3 kirjaa sain ilmaiseksi. Muutenkin maksamani kirjat olivat kaikki vain 1-2 euron hintaluokkaa, kun muualla hinnat tuntuivat löytyvän 4-6 euron maastosta. Sattuipa sopivasti, että ovat myöskin väritykseltään ruskeita ja vihreitä :)

Pari kippoa ovatkin käytössä jo ennen häitä ;)

Tässä yläpuolella onkin kuva kokonaisuudesta. Asuntomme on kovin pieni ja ainoa tarpeeksi iso pöytä oli tv-tasomme. Ovelasti televisio siis peitettynä tuossa oikeassa alakulmassa. Pöytään tulee ensin pöytäliina, jonka päälle asetellaan tämä juuttikangas. Juuttikankaan alle tulee itse asiassa pleksikoroke, joka on kuvassa keskellä 2-kerros tarjottimen alla. Taas näitä kirpputorilöytöjäni molemmat. Tarjottimenhan vain itse liimailin ja askartelin kasaan. Tässä onkin linkki sen aikaiseen tekstiini.

Karkkipussit ovat tarkoitus laittaa juurikin näin esille, tuohon puisen astian käsiaukoista menemään ja sitten kirjapinon päältä löytyvään pieneen kippoon tulevat itsemaalamani morsiuspari-pyykkipojat, joilla vieraat voivat sulkea pussinsa kun kotimatka koittaa tai jos ei karkki maistu niin toivottavasti ottavat sellaisenaan vaikkapa edes lapsille mukaan leikkeihin. Kukkia tulee asetelmaan myös mukaan, mutta sitten häissä vain esimerkiksi auringonkukkia. Kehyksiin tulevat ohjeet herkkubuffettimme käyttöön ja kohta kerronkin miksi höpötän HERKKUbuffetista.

Kyseessä on siis herkkubuffet, ei vain karkkibuffet, vaikka sitä tuleekin olemaan enemmistö. Näihin puisiin vetolaatikoihin tulevat nimittäin suolaiset herkut, kuten niitä pieniä suolakaloja ja sen tyylisiä naposteltavia. Pähkinöitä en taida sellaisenaan hankkia, sillä tiedän jo, että ainakin kolmella vieraalla on paha pähkinä-allergia ja yksi heistä sattuu vielä olemaan kaaso.
Saatoittekin huomata, että laatikot ovat numeroidut by morsian ja syynä se, ettei vieraiden tarvitsisi jokaista laatikkoa joka kerta aukoa etsiessään tiettyä tuotetta. Tuohon pienempään kehykseen laatikoiden päällä on tarkoitus laittaa tiedot mitä missäkin laatikossa on.

Jotkut saattavat vielä muistaa murheeni siitä, etteivät vaan vieraat pääsisi käsiksi karkkeihin liian aikaisin vaan buffet aukeaisi oikeaan aikaan. Ongelma ratkesi kuin itsestään sillä, että hääparin nurkkaus tanssilattian vieressä vapautuu juomille ja tälle buffetille, sillä suunnitelmissa on istuttaa meidät omaan pöytäämme, mutta silti  muiden vieraiden sekaan. Nurkkauksen voimme siis eristää hauskasti paksulla köydellä ja "suljettu"-lapulla, kunnes on niiden aika :)

Mitä mieltä olette tästä buffetista? Miellyttäisikö se teidän silmäänne vieraina vai tuntuuko jotain puuttuvan? Jätäthän kommentin vierailustasi! :D

Tullivierailu

Kuten otsikko jo kertoo niin noudimme Std-korttimme viimein tullista. Zazzlesta ei ole valitettavasti vieläkään kuulunut mitään, mutta en enää voinut jäädä odottelemaan. Tulliveroa jouduimme maksamaan 9,50(nämä rahat kyllä peritään vielä takaisin), mutta sentään saimme viimeinkin kortit. Yksityiskohtien orjana en voinut kuin hieman harmistua, etteivät kaikki tekstit ole aivan keskellä korttia. Pieni valmistusvirhe ja näkyy varmasti tuhat kertaa enemmän minun silmiini kuin kenenkään muun, mutta silti.. Olenhan nainen.

Koska tässä kohtaa jo viimeistään vilkaisette varmasti korttikuvia niin puolustaudun sillä, ettivät värit ole nyt aivan oikeat kiitos skannerini. Värit eivät ole noin synkät todellisuudessa ja varsinkaan kääntöpuolen päiväys ei ole myrkyn vihreä vaan sama pirteä oliivi kuin etupuolella. En edes ymmärrä miten se pystyi sen noin muuttamaan, mutta eipä mitään. Jos voisin ja jaksaisin korjata niitä pieniä tekstin asettelu virheitä korteista niin kyseeseen tulisivat etupuolen "PÄIVÄ" sekä kääntöpuolen lause "Laitathan päivämäärän jo ylös!", mutta uskottakoon sulhoa ja sitä, etteivät muut edes kiinnitä tuollaiseen huomiota.

Kortit vanhemmille, kaasolle ja bestmanille livautin jo eilen postin mukaan, joten sieltä odotellaan kommentteja innokkaasti! :D Muut vieraat saanevat korttinsa ensi kuussa. Koska kortit eivät menneet aivan "100 %:sen" täydellisesti niin synnytinpä sopan postimerkkien kanssa. Kyllähän niiden pitää olla täydelliset ja 20 minuuttia selasinkin postin sivuja tutkien merkkivalikoimaa. Lopulta taistelua käytiin Ulkohuussien, postilaatikoiden ja marjojen kanssa. Ensimmäisen hylkäsin hyvästä syystä ja postilaatikoista olin jo haaveillut joskus aikanaan, mutta silti mukaan tarttui 100 kappaleen rulla marjoja. Alunperinhän piti siis ostaa 2.luokan merkkejä, sillä mikä kiire korteilla ja kutsuilla on, mutta koska hintaeroa oli 100 kappaleen merkeillä vain 10 euroa, ei minun tarvinnut asiaa yhtään sen kauempaa miettiä. Marjat voittivat ulkonäöllään ja merkkien koolla.

Kaason kanssa kaupungilla

Kuten te kaikki muutkin hääbloggaajat niin myös minä eksyin I love me-messuille kaasoni kanssa lauantaina. Tunnelma oli hieman kaaottinen ja ylivuotava, sillä sen verran oli ihmisiä liikkeellä katsoessamme rappusten yläpäästä alas halliin, mutta eikuin sekaan. Ehkä ahdistustamme olisi helpottanut, jos olisimme viitsineet tutustua kunnolla messutarjontaan ja ohjelmaan etukäteen, mutta kun olimme päättäneet, ettei tarvitse! :D

Emme ehtineet kiertää kuin 2 ensimmäistä kauneuskojua, kun kaasoni huomasi ohi marssivan hääjuoksuun osallistujat. Siinä äkkiä perään ja katsomaan kun kunnon alkulämmittelyt alkavat Krista Siegfridsin Marry me-kappaleen tahtiin. Tässä kohtaa jo ihastelimme, kun joillain pariskunnilla oli hauskoja yksityiskohtia päällään, kuten esimerkiksi kypärä, johon kiinnitetty prinsessatiara. Kypärille tuli kyllä käyttöä myöhemmin, mutta oli hauskaa, että niitäkin oli hieman tuunattu. Ehdottomasti "Suloisin hääpari"-palkinnon sai meiltä molemmilta numerolla 1 kilpailleet Pauliina ja Otso. Niin rakastuneita toisiinsa ja jo lämmittelylavalla pelasivat hyvin yhteen pussiin. Aivan suloisia siis tämän morsion mielestä.

Lämmittelyjen jälkeen seurasimme juoksijoita saliin 4, jossa itse kilpailu käytiin. Kovasti oli yleisö mukana hengessä ja paikan päällä jaetut huiskutusviirit heiluivat tiuhaan vauhtiin. Parien pitikin yllättävän pitkä matka kulkea, oliko nyt muistaakseni 260 metrin rata kyseessä. Hyvin kaikki siitä silti suoriutuivat ja onneksi pahimmilta kaatumisiltia vältyttiin. Hienoja taidonnäytteitäkin saimme akankannosta ja eipä unohdeta, että eräs morsian kantoi myös sulhoaan aluksi.

Voimanainen!                                

Hääjuoksun oltua ohi pääsimme kiertämään loputkin saleista ja harmikseni pitää sanoa, että liian vähän hääaihetta ja aivan liikaa superfoodia ja silmälasikojuja tai oikeastaan niistä pois pääsemis-kojuja. En nyt tänne sen enempää messuista videoita tai kuvia lisäile, sillä olette ehtineet nähdä niitä jo aivan tarpeeksi joko käymällä paikan päällä tai muista blogeista. Kierrettyämme messuja jo kolmatta tuntia, vatsamme jo kurnivat ja suuntasimme nokkamme kohti Helsingin keskustaa ja Santa Fe:n burritoja.

Tankattuamme siis itsemme hiilareita täyteen lähdimme Stockan hulluille päiville, vaikka eihän meidän sinne alunperin pitänyt mennä. Miten voisin olla kaason viemättä sinne, kun kertoi, ettei ole ikinä käynyt hulluilla päivillä? Tottakai hänet pitää sinne viedä :D Mukaan molemmilla tarttui suklaata. Morsiamella valitettavasti enemmän kuin kaasolla.

Tästä jatkoimme matkaamme Ravintola Kappeliin, jossa uskaltauduimme vielä ulos asti kahvittelemaan. Kaasollekin onneksi löytyi makeaa, vaikka onkin pähkinä-allergikko. Molemmat kokeilimme myös soodaveden ja makusiirapin yhdistelmä-juomaa. Ihan hyvää se oli, mutta lopussa jo itselläni tökkäsi tuo siirappi. 

Lopulta kello jo lähentelikin kuutta ja aloimme suunnistaa Helsingin rautatieasemalle, josta hyppäsimme yhdessä junaan määränpäänä Lahti. Pääsin siis näkemään jälleen vanhempiani sekä viemään kissalleni tuliaisiksi hääjuoksusta saadun viirin. Kiitos huiskun tehneille! Kissa tykkäsi kovasti :D

Mistä kaikesta kuva hääpäivänä?

Törmäsin sattumalta eilisen tekstiäni tehdessä kuvaan, jonka yhteyteen oli listattu asioita, joista täytyy saada kuva hääpäivältä. Lista tuntui hyvältä, joten jaanpa sen teidän kanssanne myös. Lista on vain englanniksi, mutta uskoisin, että me bloggaajat ja blogien lukijat olemme jo sen verran keränneet sanastoa, että selviämme tästä urakasta.

Mitä kaikkea tulee saada kuvattua hääpäivänänne?

Getting Ready

► Wedding dress on a hanger
► Wedding invitation
► Engagement ring and wedding bands
► Bride and bridesmaids' bouquets
► Bride's jewelry
► Bride applying makeup
► Bridesmaids and/or mother of the bride helping the bride into her dress
► Putting on the veil
► Groom tying his tie
► Groom pinning boutonniere on his father
► Father pinning boutonniere on the groom
► Leaving for the ceremony

Before the Bride and Groom See Each Other

► Bride alone
► Bride with mom and dad
► Bride with dad
► Bride with mom
► Bride with immediate family
► Bride with siblings
► Generational shot: Bride, mom, sister(s), grandmother
► Bride with mom and mother-in-law
► Bride with mother-in-law
► Bride with bridesmaids
► Bride with maid of honor
► Bride with flower girl(s)
► Groom alone
► Groom with mom and dad
► Groom with dad
► Groom with mom
► Groom with immediate family
► Groom with siblings
► Generational shot: Groom, father, brother(s), grandfather
► Groom with father and father-in-law
► Groom with father-in-law
► Groom with groomsmen
► Groom with best man
► Groom with ring bearer(s)

Photos Together

► Bride and groom
► Bride, groom, bride's immediate family
► Bride, groom, bride's parents
► Bride, groom, groom's immediate family
► Bride, groom, groom's parents
► Bride, groom, both sets of parents
► Bride, groom, both immediate families
► Bride, groom, siblings
► Bride, groom, all grandparents
► Bride, groom, each grandparent (or set of grandparents)
► Bride and groom with extended families
► Bride, groom, maid of honor, best man
► Bride, groom, flower girl, ring bearer
► Bride with groomsmen
► Groom with bridesmaids
► Bride, groom, full wedding party



Important Moments

► The first look
► Room shots at ceremony
► Wedding party and parents walking down the aisle
► Bride walking down the aisle
► Groom’s face as he waits/sees her
► The vows
► Close-up of the exchange of rings
► The first kiss as husband and wife
► The recessional
► Ketubah signing and/or signing of marriage certificate
► Room shots at reception
► Close-up of seating-card display
► Close-up of centerpieces
► Reception entrance
► The first dance
► Father/daughter dance
► Mother/son dance
► The toasts
► The cake cutting
► Bouquet and garter toss
► Parents of bride dancing
► Parents of groom dancing
► Couple’s departure

Mistä löytää servetit?

Olemme onnistuneet synnyttämään uuden ongelman.. Itseasiassa kaikki lähti tällä kertaa sulhon ideasta. Ostettuamme pöytäliinat häihimme aloimme miettiä yhdessä pöytäsommitelmia ja mitä koristuksia voisimmekaan hankkia. Olen jäänyt haaveilemaan serveteistä, joihin törmäsin eräässä tukkuliikkeessä. Isoja, luonnonvaaleita ja tuntuivat kangasmaisilta, vaikka olivatkin vain paperia. Hintakin oli 100 kappaleelle vajaat 40 euroa muistaakseni. Sulho vain sattui heittämään kommentin, että eivätkö pöydät näyttäisi hieman laimeilta jos liinat ja servetit molemmat ovat valkoisia? Hyvä huomio, pakko myöntää. Katsottuani oliivinvihreää sekä valkoista vasten valkoista liinaa täytyi minun todeta, että sulho on täysin oikeassa. Miten hänellä olikaan minua parempi värisilmä tällä kertaa? :D

Nyt olemme vain synnyttäneet uuden ongelman.. Mistä löydämme oliivinvihreät, kangasmaiset servetit? Kankaisia löytyy ulkomaisista nettikaupoista, joihin nyt Zazzlen jälkeen suhtaudun hieman kriittisesti(vieläkään eivät edes ole vastanneet sähköpostiini), mutta kaikki nämä kankaiset maksavat maltaita. Hintaa kertyisi useita satoja euroja! Vasta vaihtoehto Ö:nä minulla on alkaa itse ommella yli 80 vieraalle servetit itse.. Sormet ristissä, etten tähän vielä joudu.. Suomalaisista nettikaupoista kyllä löytyy oliivinvihreää servettiä, mutta kaikki ovat ohutta paperia. Ei, tässä pidän pääni. Meidän vieraamme käyttävät edes kangasmaisia, mutta missään nimessä eivät höttöisiä paperisia. On se vaikeaa olla yksityiskohtien orja... Yhtenä vaihtoehtonahan olisi tietenkin löytää jostain edulliset valkoiset liinat ja värjätä ne, mutta A. väriaineet maksavat maltaita ja B. jokin voisi aina mennä pieleen, C. Minulla ei ole tilaa kuivattaa sellaista määrää liinoja!

Ei kellään lukijalla sattuisi olemaan varastojensa uumenissa oliivinvihreitä servettejä? :/

Terveisiä tullilta

Juuri kun pääsin eilen kehumaan, että tilatessamme Briteistä Std-korttimme pääsemme välttämään verot. No, tulli oli eri mieltä. Saimme kirjeen, jossa väittävät paketin tulevan USA:sta. Tilaus tehtiin Brittisivustolla ja maksettiin myös sinne. Tänään lähti Zazzle:lle sähköpostia, jossa pyysimme heitä maksamaan tullimaksun (alv.24% tilauksen kokonaismaksusta), sillä selvästi heidän sivuillaan lupaavat hoitaa kaikki EU:n sisälle tilattavien tuotteiden verot. Ärrin murrin. Okei, vero on jotain vajaan 10 euron luokkaa, mutta onhan sekin rahaa ja ottaen huomioon, että tilasimme vain alle 40 eurolla tavaraa niin se on suhteutettuna iso raha.

Odottelemme tässä siis vastauksia Zazzlelta. Toivottavasti saamme pian kortit tänne meille!

Greetings from Great Britain!

Rakkaat blogini seuraajat. Nyt saapui siis sekin päivä, kun vihdoin viimein pystyin tekemään lopullisen päätöksen koskien save the date-korttejamme. Ne ovat nyt matkalla luoksemme Britanniasta asti! Kortit loin zazzle:ssa ja juurikin tuolla Britannian sivustoilla, enkä amerikan, säästääkseni tullikuluissa. Korttien pitäisi saapua luoksemme viimeistään ensi viikon alussa, joten jännityksellä odottaen!

Missään vaiheessa en lopullisesti pystynyt luopumaan alkuperäisestä ajatuksestani luoda vanhahkot postikortit. Yritin unohtaa, mutta ei onnistunut. Tein korvaavia vaihtoehtoja lähemmälti kymmenen, mutta ei vieläkään mikään tuntunut hyvältä. Lopulta minun oli pakko myöntää, että koska suomesta en saa mitä haluan niin minun on vain pakko lähteä tutkimaan muun maailman tarjontaa. Tarjontaa löytyi onneksi läheltä ja paljon! Tästä linkistä pääset näkemään pohjan, jolla loin meille kortit. Ei kerrottako niistä nyt enempää. Näette sitten kun saamme ne postissa :)

Bygård-vierailu+Bestman

Huh. Nyt se on ohi! Sulhon synttäreitä juhlistettiin tänään ja kyllä niissä olikin työtä. Miksi oikein lupauduinkaan tekemään kaikki isot jutut yksin..? No, ainakin hyvää alkutreeniä häille :)

Päivämme alkoi sillä, kun vanhempani kurvasivat pihaan noin kello 11 ja kävimme kurkistamassa Bygårdia oikein sisältä käsin kiitos Benkun, joka antoi meille päivän ovikoodin :) Paikka oli niin ihana kuin muistin ja vielä parempikin, sillä tilahan oli korkea! Roikkuvat valosarja-suunnitelmamme tulevat näyttämään niin upeilta! Pitää vain nekin ostaa vielä tämän vuoden puolella kun kaupat ovat niitä täynnä, ettei käy köpelösti ja joudumme tilaamaan kalliilla jostain netistä. Lisää muistettavaa siis To do-listalle.

Bygårdin jälkeen matkamme jatkuikin takaisin hakemaan kaikki tarjottavat ja siitä sitten anopin luokse, joka odottelikin meitä jo alkumaljojen kanssa. Lahjojen vaihtoa ja viimeisten vieraiden odottelua. Suolaiset piirakkani kävivät hyvin kaupaksi ja varsinkin poro-pekonipiiras sai ylistäviä kommentteja kaikilta vierailta. Myöskin tekemästäni kakusta eräs vieras pyysi ohjetta, oli se kuulemma niin hyvää :)

Tekemäni kakku :)

Sulho sai paljon lahjoja ja rahaa. Rahat menevät salikortin hankintaan, jotta saa poltettua kaikki suklaasuukot, joita sai ison kasan yhtenä lahjana omalta äidiltäni. Onneksi itse annoin siis lahjakortin omavalintaiselle salille, josta lupasin kustantaa 150 euroa. Pitäähän sitä sulhoa auttaa hankkimaan ne unelmieni.. Kröhöm.. Unelmiensa lihakset. Emmehän me naiset voimakkaista käsivarsista pidä, vai mitä? ;)

Tänään tapahtui myös kaiken muun lisäksi muutakin merkittävää, sillä sulho pyysi isoveljeään hänelle bestmaniksi ja hänhän suostui heti. Voi sitä hymyä sulhon huulilla, kun bestman kyseli heti polttareista ;)
Nyt siis saan vihdoin ruksittua myös blogini To do-listalta pois avustajien valitsemisen. Asiat etenevät taas!

Bygård-vierailu+Sulho täyttää vuosia!

Sunnuntaina meillä vietetään sulhon 25:ttä syntymäpäivää. Virallinen päivä on maanantaina, mutta sunnuntai on kaikin puolin helpommin järjestettävä päivä kaikkien vieraiden kalentereissa. Anoppi ja minä olemme suunnitelleet menun ja juhlat järjestetään hänen luonaan, sillä vain hänellä on tarpeeksi isot tilat, vaikka meitä onkin vain yhteensä 7 henkeä :) Kerrankin kun saan taas vanhempani tänne Vantaalle asti vierailulle niin viemme heidät katsomaan juhlapaikkaamme samalla reissulla. Itsellänikin kun on jo yli vuosi vierähtänyt paikan näkemisestä, joten on ihan hyvä virkistää muistia. Odotan niin innolla jo sunnuntaita! Vielä on paljon tehtävää ja lauantaina varmaan iskee pienimuotoinen paniikki, sillä kyseiselle päivälle kaatuvat melkeinpä kaikki työt. Lupasinhan minä pyöräyttää pari suolaista piirakkaa ja kakun työpäivän lisäksi. Sitten on kaikkien aikataulujen varmistamista, Bygårdin ajan varmistamista ja muutenkin vieraille soittelua. Anopinkin kanssa tulee varmaan vaihdettua muutama sana seuraavasta päivästä :)

Voipi olla, ettei tällä viikolla oikein enää ehdi paljoa siis kirjoittelemaan, mutta palataan asiaan siis ensi viikolla viimeistään!

Lasipullot ja pöytäliinat

Kävimme sulhon kanssa tänään ikeassa ja rahaa sille tielle jäi yli 200 euroa, kun mukaan lasketaan perinteiset lihapulla+muusi-annoksemme myös :) Sain sulhon juurikin noilla lihapullilla suostuteltua mukaan ja onneksi lähti, sillä voi sitä tavaramäärää, jonka adoptoimme meille! En ikinä olisi yksin saanut julkisilla raahattua tavaroita kotiin asti. Pöytäliinat ovat olleet hankintalistalla jo kauan, sillä niiden vuokraaminen tulisi kalliiksi. Miten vuokra voi olla kalliimpaa kuin itse kaiken materiaalin hankkiminen? Suunnitelmissa oli tulevaisuudessa Viron hankintareissun yhteydessä käydä ostamassa myös halpaa kangasta, mutta tämän voikin vetäistä pois listaltamme. Meillä onkin nyt jo pöytäliinakankaat, eikä muuten ollut paha metrihinta.Vain 3,99€/metri.

Kangas oli ihanan tuntuista ja väriltään enemmänkin luonnon vaaleaa kuin ihan puhtaan valkoista. Täydellistä siis meille! Enää tarvitsee hankkia juuttikankaiset kaitaliinat alias hankkia juuttikangasta metreittäin ja itse leikata. Tätä pöytäliinakangasta ostimme reilusti yli tarpeidemme aivan varmuuden vuoksi. Laskettuamme erilaisillakin pöytäjärjestelyillä tarvittavat metrimäärät saimme luvuksi noin 25 metriä. Kangasta ostimme lopulta 33 metriä ja hinta oli siinä 130 euron paikkeilla.

Kuva kopioitu ikean sivuilta

Jos liinat siis maksoivat 130 euroa niin mihin menivät loput rahat? Keittiöhirmuna ostin tietenkin kotiin taas uusia leivontatarvikkeita ja vuokia, mutta hää-aiheessa pysyäkseni ostimme 13 kappaletta 1 litran lasipulloja korkeilla. Sulholle olen jo kauan hehkuttanut, että haluaisin pöytiin saada vesipullot, joita tarjoilijat/kaaso/bestman täyttäisivät aina illan mittaan, sillä aiemmin jo ostamani hanalliset juoma-astiat ovat muille juomille varattuja. Enpä ollut teille muuten tainutkaan näistä pulloista mainita? Pitääkin tarkistaa ja päivittää kännykkäni "näistä täytyy kirjoittaa"-listaa.

Kuva kopioitu ikean sivuilta

Eivätkä tässä olleet vielä kaikki ostokset.. Mukaan tarttui jälleen taas 2 ISOA lasipurkkia (á 2 litraa), jotka haaveilevat pääsystä herkkubuffettiimme. Minullahan kun ei vielä ole tarpeeksi noita purkkeja täällä.. Pitääkin muistaa joku päivä askarrella tuolle tv-tasollemme hahmotelma asetelmista, sillä vain se on pöytänä tarpeeksi iso!

Pahvikirjaimet hääparin pöytään

Perjantaita viettäessäni eksyin jälleen Sinooperiin vahingossa, mutta tällä kertaa oli aivan pakko, sillä kaikki tuotteet olivat -40 %. EI kukaan morsian voi tuollaista ohittaa! Minun ei pitänyt mennä mitään ostamaan. En tarvinnut mitään, mutta silti jalat taas veivät vauhdilla kauppaan sisälle ja menihän siellä lopulta yli puoli tuntia, mutta onneksi loppusumma oli vain 26 euroa. Annettakoon anteeksi tämä hairahdus :D

Heti ensimmäisenä ostoskoriini hyppäsivät mukaan pahviset kirjaimet korkeudeltaan noin 18 senttimetriä. Ei, en ollut suunnitellut hankkivani tällaisia, mutta kun tarjoushaukka olen niin perustelin itselleni, että ehdottomastihan hääparin pöydässä pitää lukea yhteinen sukunimemme, kun kerran otan miehen nimen ja korissa olivat. Sitten siihen päälle vielä erilaisia kartonkeja ja maalia, jotta kirjaimista saataisiin upeat pienellä tuunauksella. Valitettavasti kaikkia kirjaimia ei löytynyt valmiina vaan sai käyttää hieman mielikuvitustaan. F-kirjain sai siis muuntautua L:ksi tämän morsion käsittelyssä.

Mukana tietenkin teemavärejämme myös

Lauantai-iltani meni askarrellessa sulhon käydessä nukkumaan aikaisin ja loputhan kirjaimet tietenkin askartelin heti tänään aamulla herättyäni. En edes aamupalaa malttanut syödä ensin :D Että sellainen viikonloppu jälleen tällä kertaa. Valitettavasti en voi paljastaa kirjaimia koko komeudessaan, mutta mukana silti pieni maistiainen siitä miltä pöydässämme tulee näyttämään :)