Yksi vieras vähemmän

Ajattelin teillekin jakaa meitä kohdanneen ikävän. Perheessämme tapahtui viime viikonloppuna kuolemantapaus. Setäni kuoli ollessaan vasta 45-vuotias.

Vieläkin se tuntuu uskomattomalta.. Tätä ihmistä et tule enää ikinä näkemään. Poissa. Suru on perheessämme suuri, mutta kaikki yrittävät jaksaa jatkaa normaaleja päivärutiinejaan tehdä.

Pahalta tuntui, kun mummoni kommentoi minulle, että onneksi se tapahtui tänä kesänä, eikä vuonna 2014, jotta ehditään surra ennen häitämme. Pahalta se tuntui juuri siksi, etten tule näkemään setääni kirkossa tai nauttimassa hääjuhlasta kanssamme. Sitä ei vain olisi ikinä voinut uskoa, että joku voi näin yllättäen lähteä.

Tämä kyllä auttoi minua käsittämään miten nopeasti elämä voi olla ohitse. Kuinka kaikilla on kiire, eikä aikaa toisilleen, kun pitää tehdä töitä tai laukata harrastuksesta toiseen. Sitten onkin liian myöhäistä.

Toivon meitä kohdanneen tragedian muistuttavan myös teitä lukijat siitä miten kallisarvoista ja nopeasti ohi kiitävää elämä on. Nauttikaa läheisistänne ja heidän höpsöistään tavoistaan sekä tarinoistaan. Kukaan meistä ei ole täällä ikuisesti.

Setäni, Markon muistolle.

Oulunkylän vanha kirkko

Huoh.. Eipä suunnitelmani onnistuneet. Myöhässä olin. Sain jo heti tänään vastauksen sähköpostiini Oulunkylän seurakunnalta ja sieltä selvisi, että kyllä olisi mahdollista alustavasti varata vihkiaika, mutta ainoa vapaa aika on enää klo 17 hääpäivänämme. Ei auttanut kuin kiittää vastauksesta ja laittaa toivo Pyhän Laurin kirkolle, joka olikin ensimmäisenä listallamme. Nyt se on todellakin pakko saada.

Minäkö häähullu.. En kai?

Hui! Miten sitä ehti taas kokonainen viikko vierähtää viime postauksestani? :D
Pahoitteluni!

Tänne ei vielä paljoa uutta kuulu, sitä vanhaa kirkkojännitystä vain.. Kävimme sulhon kanssa ti-ke katsastamassa Silja Europa-laivan ja nauttimassa kesän viimeisistä auringon säteistä (luultavasti).  Matka oli todella ihana, vaikka väsymys olikin suuri tänä aamuna.. aamuyönä, kun kello herätti 04.15 lähtemään töihin. Minkäs teet, kun olet leipomossa töissä. Jotenkin havahduin laivalla siihen, etten taida saada ajatuksiani tunniksikaan irti häistä. Toivottavasti sulho ei ollut valmis hyppäämään laidan yli kun pelkästään tax freessä höpötin joka karkkihyllyn kohdalla miten kivalta jokin karkki näyttäisi siinä ja siinä kulhossa.. tai kun super alkossa esittelin erilaisia viinavaihtoehtoja.. Ei yhtään etuajassa, vai mitä? Enpä taida tulla pääsemään irti hääsuunnitteluista hetkeksikään ennenkuin vasta häiden jälkeen.. pelkään tätä pahoin, sillä kaiken huippu oli se kun kävimme Tallinnan satamassa Rimi-ruokakaupassa ja minä vilkuilen siellä tarjouksessa olevia lasipurnukoita! Herranjestas! :D Nyt ne karkkibuffetti-astiat pois mielestä.

Laittelinpa nyt myös Oulunkylän seurakunnalle sähköpostia, jossa tiedustelin heidän tarjoamiaan vihkiaikoja (tai mitä on siis vielä jäljellä) vanhaan kirkkoon, joka onkin listallamme toisena vaihtoehtona. Samalla tiedustelin mahdollisuutta varata alustavasti jokin vihkiaika, vaikka epäilen sitä suuresti, mutta parempi kysyä kuin katua. Vastausta sieltä siis odottaessa!

Toivoisinpa vain, että olisi jo tuo pahamaineinen perjantai 13.9, jotta saisin tietää meidän kohtalomme..

1. <3

2. vaihtoehtomme

Muistoksi hääjuhlasta

Nyt kun monien häät ovat jo tältä vuoden vietetyt ja aletaan miettiä mitä kaikkea häistä jäljelle jääneillä tavaroilla voisi tehdä, niin moni varmaan laittaa ne myyntiin nettiin tai kirpputorille, mutta entä me, jotka haluamme säilyttää osan tuosta päivästä tavaramuistoina? Minä kuulun heihin, myönnetään! Olen jo ennakoivasti hyödyntänyt mm. karkkibuffetin lasipurnukoita kynttiläkippoina. Miten romanttista näin iltojen pimetessä :D

Häistään voi ottaa talteen melkeinpä mitä vain ja jaankin nyt teille hyviä ideoita, joihin olen törmännyt matkani aikana:  Avioneuvot.
Kaikissa häissä joku sukulainen haluaa jakaa elämän viisauksia matkallenne ja, koska päivä on niin tunteita ja tilanteita päällä.. voi jotkut neuvot unohtua ja jäädä harmittamaan, että mitä se täti sanoikaan treffi-illoista. Miksette tekisi perinteisen vieraskirjan rinnalle tai tilalle avioliitto-ohjeita pyytävän taulun tai kuten tuossa hauskasti keksitty niin kiveen kirjoitettavat neuvot. Ne sitten kotona isoon lasivaasiin kynttilän kera lämmittämään ja muistuttamaan päivästänne.

 

Häätaidetta.
Mahtava idea on kerätä hääjuhlissa avatuista viinipulloista korkit talteen ja tehdä niistä kotiin taidetta, kuten esimerkiksi uuden sukunimemme ensimmäinen kirjain. Jos viinipulloja ei juhlissa niin paljon ole tarjolla niin miksei voisi hyödyntää myös lasipullojen korkkeja ja tehdä niistä kehyksiin samalla idealla nimikirjaimen?
Moni morsianhan vie myös kimppunsa floristille takaisin, joka kuivattaa sen asianmukaisesti, jotta se saadaan kauniisti sellaisenaan esille tai vaikka kehyksiin myös, mutta miten olisi säästää vain osa kimpusta ja laittaa se läpinäkyvän kuusenkoristepallon sisälle, jolloin se kaivetaan esille, kun on aika viettää yhdessä aikaa? Tilansäästöä, eikä kerää pölyäkään.

 










Valokuvat.
Valokuvat ovat tietenkin itsestäänselvyys, kuten monella myös video, mutta valokuvien ei tarvitse olla vain kauniiden kansien sisällä tai tauluna sängyn yläpuolella. Valokuvilla voi vaikka päällystää olohuoneen pöydän tai vaatehuoneen lipaston, joko itse tai teetättää jossain.

Valokuvista voimmekin sujuvasti myös hypätä leikekirjaan, johon saa hyödynnettyä kaikkea kakkuserveteistä käytettyihin tähtisadetikkuihin. Näin voi kerätä pieniä palasia päivästään talteen mikäli ei halua tai ei ole tilaa säästää isoa laatikollista muistoja, jotka kaivetaan esiin kerran 5 vuodessa.

Leikekirjaan saat tallennettua vaikka huulipunasi sävyn antamalla pusunäytteen sulhasen kuvalle. Voit liittää sinne itsekirjoittamanne valalaput, sukkanauhasi tai osan siitä (jos vielä tallessa), sen sinisen rusetin, jonka ompelit piiloon mekkosi helmoihin tai vaikka korkin pullosta, jonka avasitte hääautossanne. Lista on loputon.


Tässä nyt muutamia ideoita miten hyödyntää häistä jäljelle jääneitä tavaroita kauniisti :) Onko lukijoilla heittää jotain muuta myös listaan?

Vuoden 2014 morsiamet!

Nyt on tarjolla hauska, leikkimielinen, mutta tositarkoituksella vedettävä hääjuoksu tuleville morsiamille! Törmäsin häät-sivuston kautta facebook-linkkiin, josta avautui tämä sivu. Kyseessä on niin sanotusti akankantokisa, jossa palkintosijoille pääsee voimalla, nopeudella, mutta mahdollisesti myös tyylipisteillä. Palkintoja ei vielä sivuilla ollut mainittu kuin pari, mutta uniikkia timanttisormusta ja hääpukua siellä lupailtiin :) Kisa käydään 12.10 launtaina Helsingin messukeskuksessa. Kuinka moni lähtee osallistumaan? Itse voisin lähteä katsomaan ja kannustamaan mikäli päivä sattuu vain vapaaksi! :D

Häiden muistilista

Täytyy sanoa, etten ollut edes tullut ajatelleeksi miten paljon sitä lopulta onkaan muistettavaa. Tiesin, että paljon, mutta että näin paljon. Kävin tänään hakemassa Tiimarista ison, valkoisen kartongin, jolle aloin vain kirjoittamaan satunnaisesti pääaiheita mitä tulee häihin. Siitä sitten viivoja suuntaan ja toiseen. Kysymyksiä, kysymysmerkkejä, puuttuvia vastauksia ja tuossa oli vasta runko. Paperi oli jossain vaiheessa pakko laittaa pois silmistä, mutta silti lähelle, jotta saan lisättyä siihen asioita ja toivon mukaan myös pian poistettua. Se komistaa nyt vaatekaappini sisäpuolta. 

Vasta itse kirjoittaessa tajusin miten paljon meillä on vielä pohdittavaa ja päätöksentekoja ja kaikki melko lyhyessä ajassakin. Hyvä, että sain listan luotua. Nyt odotan vain, että ajatukseni selkeytyisivät ja järjestelypyörät lähtisivät pyörimään. Olen yrittänyt taas päästä kunnolla hääintoiluun mukaan katsomalla hyllyn täydeltä hääelokuvia, lukemalla blogeja sekä muita nettikeskusteluja, mutta jotenkin tiedossa oleva työmäärä alkaa hieman jo painaa päälle. Osa syynä tietenkin tressi siitä saanko laihdutettua puuttuvat 7-10 kiloa seuraavassa kahdessa kuussa kun paino on koko kesän joko noussut tai pysynyt samoissa lukemissa :/ Tiedetään, tiedetään.. stressi vain pahentaa tilannettani, mutta minkäs asialle voit kun kaikki eräpäivät alkavat lähestyä.

Meillä onkin sulhon kanssa ensi kuussa kihlautumisestamme kulunut 2 vuotta, joten toiveet ovat korkealla ottaen huomioon, että sulho jätti huomiotta ensimmäisen vuosipäivämme. Ei sitten mitään lahjaa tai illallista :/ (Aistittavissa varmaan sinne asti pieni katkeruuteni :P No, olisitte tekin jos olisitte itse järjestäneet romanttisen viikonlopun Tallinnaan kaikkine skumppineen ja aamiaisineen huoneessa :D ) Olisipa sieltä nyt tiedossa täydellinen hemmottelupäivä, jolloin saisin vain olla, enkä miettiä itse tekemistä päivälle tai varsinkaan ruokapuolta. Sulho, jos luet: vink, vink ;) Ilmoittelenpa tänne sitten miten kävi. Tässä onkin myös hyvä testi selvittää miten paljon sulho lukee tekstejäni ;P

Kaikki tämä leikkinä, älkää hyvät lukijat ottako vakavissaan puheitani :) Sulhon kanssa kuitenkin puhuttu asiat, mutta pientä vinkkausta pitää naisen silti muistaa antaa.

Vieraslistojen tekoa

Onpa vissiin unohtunut mainita, että nyt on äidilleni että anopille annettu tehtäväksi alkaa luoda vieraslistan raakaversioita, mutta molemmille ei ole tainut tulla täysin selväksi, että mehän se päätämme lopulta ketkä sinne juhliin tulevat! Ovat jo luvanneet ties kuinka monelle, että kutsua tulee, mutta entä jos me emme itse heitä haluaisi, koska emme ole missään tekemisissä tai emme vain tunne niin hyvin. Mitä nyt tehdä?

Anoppi on ollut heistä kahdesta se pahempi lupailija, sillä on jo luvannut jollekin tutullensa kutsun häihin sekä, että me voisimme ottaa heidän kaksi tytärtään kukkaistytöiksi. Kyseistä perhettä en ole ikinä tavannut, eikä edes muistu mieleen nimiä. Myöskin tressiä aiheutti kun viikonloppuna mökillä äitini meni tokaisemaan muutamalle mökkinaapurille, että tietenkin tulee kutsua. Mitä voin tämän kanssa tehdä? Olisiko nyt noloa olla kutsumatta heitä, vaikka enhän se minä ollut joka puhui kutsun saapumisesta? Pitänee vielä lisää toistaa naisille, että nämä ovat meidän häät ja me maksamme ja päätämme. Miksi meillä on niin puheliaat äidit..

Ne kutsukuvat

Ihanaa elokuuta kaikille!
Tekisi tähän kohtaan mieli kirjoittaa eräästä laulusta pätkä.. äh, annan mennä: Siks oon mä iloinen! Meillä on enää alle vuosi meidän h-hetkeemme ja leijun jo seitsemännessä taivaassa. Palasimme äsken mökiltä ja ajattelin tänne tulla "purkamaan" ihania ajatuksiani, jotta sulhoparka saa välillä lepuuttaa korviaan :)

Alle vuosi.. lähtölaskenta on käynnissä. Nyt pitää todella alkaa suunnittelemaan minne haluamme häämatkalle, jotta osaamme olla heti varaamassa, kun tulevat myyntiin ja entä sitten se mekko.. Taitaa olla, että mekko-ostoksille lähdetään loka-marraskuussa. Koko kesä vilahti niin nopeasti ohi ja pelkään, että syksy tekee samoin, joten pitää tarkistaa to do-lista ja ahkeroida asioita sieltä taas pois :)

Mökkiviikonloppu meni todella hyvin. Nautimme olostamme, vedimme navat täyteen ruokaa, saunoimme, uimme ja ennenkaikkea saimme otettua ne kuvat! Sulhokin on samaa mieltä (lue: taivutettu) mitä tulee save the date-korttien teettämiseen sittenkin. Saimme siihenkin nimittäin sellaisen kuva-ehdokkaan että.. Mutta voittaja on ehdottomasti kuva, jonka laitamme hääkutsuumme. Se oli päivän viimeisiä kuvia kirjaimellisesti ja tuijotin sitä koko perjantai-illan. Harmi, ettette näe kuvaa koko komeudessaan, sillä piti peittää meidän niin rakastuneet katseemme muulta kansalta :) Okei, kaikkia kuvia en ole edes koneelta ehtinyt tarkistaa läpi, sillä niitä on satoja, mutta hääkutsun kuva on varmasti tuo. Mutta, tässäpä nämä kuvat teille. Mitä minä enää niistä enempää kertomaan :D

Save the date-ehdokas

Hääkutsuun

Kuvat otin itse automaattilaukaisimella, joten oli varmasti jollekin ohikulkevalle lenkkeilijälle makoisaa katsottavaa kun pompin edes takaisin pellolla hirveätä laukkaa. Itse kameraan liittyen sattui aluksi todella paljon harmittanut moka, mutta onneksi pienellä hullulla kekseliäisyydellä varustettuna sain luotua ratkaisun. Kamera seisoi pienellä jalustalla, mutta olin unohtanut jalustasta Vantaalle sellaisen pienen, pienen osan, jolla se kamera kiinnitetään jalustaan. Voitte uskoa sitä ärräpäiden laumaa kun marssimme pellolle ja huomaan asian. No, sulho kipaisi äkkiä hakemaan varaston uumenista vahvaa teippiä ison rullan ja kamera teipattiin kuin aikoinaan lapsena joululahjat. Iso, epämääräinen kasa.. mutta pysyipähän kasassa ja pystyssä :D