Kaason kanssa kaupungilla

Kuten te kaikki muutkin hääbloggaajat niin myös minä eksyin I love me-messuille kaasoni kanssa lauantaina. Tunnelma oli hieman kaaottinen ja ylivuotava, sillä sen verran oli ihmisiä liikkeellä katsoessamme rappusten yläpäästä alas halliin, mutta eikuin sekaan. Ehkä ahdistustamme olisi helpottanut, jos olisimme viitsineet tutustua kunnolla messutarjontaan ja ohjelmaan etukäteen, mutta kun olimme päättäneet, ettei tarvitse! :D

Emme ehtineet kiertää kuin 2 ensimmäistä kauneuskojua, kun kaasoni huomasi ohi marssivan hääjuoksuun osallistujat. Siinä äkkiä perään ja katsomaan kun kunnon alkulämmittelyt alkavat Krista Siegfridsin Marry me-kappaleen tahtiin. Tässä kohtaa jo ihastelimme, kun joillain pariskunnilla oli hauskoja yksityiskohtia päällään, kuten esimerkiksi kypärä, johon kiinnitetty prinsessatiara. Kypärille tuli kyllä käyttöä myöhemmin, mutta oli hauskaa, että niitäkin oli hieman tuunattu. Ehdottomasti "Suloisin hääpari"-palkinnon sai meiltä molemmilta numerolla 1 kilpailleet Pauliina ja Otso. Niin rakastuneita toisiinsa ja jo lämmittelylavalla pelasivat hyvin yhteen pussiin. Aivan suloisia siis tämän morsion mielestä.

Lämmittelyjen jälkeen seurasimme juoksijoita saliin 4, jossa itse kilpailu käytiin. Kovasti oli yleisö mukana hengessä ja paikan päällä jaetut huiskutusviirit heiluivat tiuhaan vauhtiin. Parien pitikin yllättävän pitkä matka kulkea, oliko nyt muistaakseni 260 metrin rata kyseessä. Hyvin kaikki siitä silti suoriutuivat ja onneksi pahimmilta kaatumisiltia vältyttiin. Hienoja taidonnäytteitäkin saimme akankannosta ja eipä unohdeta, että eräs morsian kantoi myös sulhoaan aluksi.

Voimanainen!                                

Hääjuoksun oltua ohi pääsimme kiertämään loputkin saleista ja harmikseni pitää sanoa, että liian vähän hääaihetta ja aivan liikaa superfoodia ja silmälasikojuja tai oikeastaan niistä pois pääsemis-kojuja. En nyt tänne sen enempää messuista videoita tai kuvia lisäile, sillä olette ehtineet nähdä niitä jo aivan tarpeeksi joko käymällä paikan päällä tai muista blogeista. Kierrettyämme messuja jo kolmatta tuntia, vatsamme jo kurnivat ja suuntasimme nokkamme kohti Helsingin keskustaa ja Santa Fe:n burritoja.

Tankattuamme siis itsemme hiilareita täyteen lähdimme Stockan hulluille päiville, vaikka eihän meidän sinne alunperin pitänyt mennä. Miten voisin olla kaason viemättä sinne, kun kertoi, ettei ole ikinä käynyt hulluilla päivillä? Tottakai hänet pitää sinne viedä :D Mukaan molemmilla tarttui suklaata. Morsiamella valitettavasti enemmän kuin kaasolla.

Tästä jatkoimme matkaamme Ravintola Kappeliin, jossa uskaltauduimme vielä ulos asti kahvittelemaan. Kaasollekin onneksi löytyi makeaa, vaikka onkin pähkinä-allergikko. Molemmat kokeilimme myös soodaveden ja makusiirapin yhdistelmä-juomaa. Ihan hyvää se oli, mutta lopussa jo itselläni tökkäsi tuo siirappi. 

Lopulta kello jo lähentelikin kuutta ja aloimme suunnistaa Helsingin rautatieasemalle, josta hyppäsimme yhdessä junaan määränpäänä Lahti. Pääsin siis näkemään jälleen vanhempiani sekä viemään kissalleni tuliaisiksi hääjuoksusta saadun viirin. Kiitos huiskun tehneille! Kissa tykkäsi kovasti :D