Ollaan yhdessä

Lupasinkin teille eilen kertoa sulhon ja minun yhteisestä ajasta, jonka seurauksena myöskin hääjutut ovat saaneet jäädä hieman vähemmälle.

Aloitetaan siitä, kun meillä tuli sunnuntaina puheeksi yhä kiristynyt häähaaveilu ja -suunnittelu. Sulhoa tämä kaikki alkoi jo hieman stressata, koska muutenkaan meillä ei ole ollut niin paljoa yhteistä (lue: kahdenkeskistä) aikaa, jolloin voisimme vain nauttia toistemme seurasta katsoen telkkaa tai käyden syömässä. Maanantaina otimme siis kunnon aikalisän ja päivä oli vain meidän. Kävimme ulkona syömässä että muutenkin, jonka jälkeen vietimme yhdessä aikaa kotona puhuen ja purkaen mieltämme.. ja tämähän ei siis tarkoita mitään itkuvirsiä :) Mitä kaikkea uutta toisesta voikaan oppia vuosienkin jälkeen, kun vain kuuntelee. Siis oikeasti kuuntelee ja antaa aikaa puhua syyllistämättä tai keskeyttämättä. Lopputulos on jotain aivan mahtavaa. Olet kuin uudesti rakastunut. Näet toisen taas samoin silmin kuin alkuaikoinanne. Olette jälleen yhtä ja haluatte pelata samaan pussiin.

Kuten arvata saattaa niin nämä päivät ovat siis olleet siirappisia ja "rakastan sinua"-levyä on tullut kulutettua paljon! :D Romanttisia yllätyksiä ovat päivät myös olleet täynnä, sillä heti tiistaina sulho oli minua vastassa työpaikkani bussipysäkillä ruusun kanssa ja keskiviikkona sain kännykkään rakkaus-viestin.

Aina ei ole siis hyvä vaieta.. meillä se alkoi tuottamaan hallaa välillemme, sillä molempia olivat erinäiset asiat alkaneet kaihertamaan. Piti avata sanainen arkku ja purkaa toisen eteen näytille mukanaan raahamansa möröt. Nyt kun ne on nähty.. Eivät ne enää ole niin pelottavia ja yhdessä ne ovat helpompi vastus. Suosittelen!