Idea: häävalokuvat vanhalla rautatiellä

En varmastikaan ole puhunut vielä valokuvistamme, joten ajattelin omistaa tämän postauksen ajatusten/haaveiden ilmiantoon. Kuvaajanahan meillä toimii Janne Miettinen, joten sitä kautta jo luvassa mahtavia kuvia, mutta tietenkään ei riitä, että kuvaaja on hyvä vaan kuvista pitää saada myös omanlaiset. Syy siihen miksi valitsimme Miettisen oli, että hän kuvaa hetket sellaisena kuin ne ovat. Ei jäykkiä poseerauksia ja tekohymyjä. Ei mitään käskyjä "Kallista päätäsi sulhasen puoleen", "Nyt hieman enemmän hymyä" "Käännä kasvojasi hieman" vaan hän kuvaa meidät ja tapahtumat sellaisenaan. Tietenkin virallisissa potrettikuvissa tarvitaan myös vähän (paljonkin) tuota avustusta, jotta saadaan parhaat mahdolliset kuvat, mutta muuten tunnelman tulisi olla rento ja kuvaajien läsnäoloa ei melkeinpä tulisi edes huomata. Pois se jännitys meidän häistä.

Mitä toivon näiltä hääkuvilta? Haluaisin käydä otattamassa viralliset potrettimme sekä viljapellolla että vanhoilla junaraiteilla, sillä junat liittyvät vahvasti suhteeseemme. Lähes 3 vuotta me vain matkustimme joka viikonloppu vuoron perään toistemme luo väliä Tikkurila-Lahti. Tämä oli välillä todella väsyttävää, mutta kyllä ainakin tuli selväksi, että todella haluaa olla tämän ihmisen kanssa ja että hän haluaa olla minun kanssani, sillä palkinto perillä voitti väsyttävän matkan. Tässä alla taas teille pitkä pätkä kuvia, jotta pääsette paremmin mieleni syövereihin. Kaikki lopun viljapelto/luontokuvat ovat Janne Miettisen ottamia.

Oscar Lindell-Yhteinen rakkaus