Ero.

Niin nopeasti se kävi. Vielä pari päivää sitten luulin elämän ehkä alkavan hymyilemään minulle, mutta pitkä itku siitä ilosta. Me erosimme. On siis selvää, että blogini päättyy tähän myös. Tuntuu pahalta edes katsoa blogitekstejäni taaksepäin, saatikka kun joudun ilmoittamaan kaikille ihmisille erostamme.

Olin niin lähellä onnea ja unelmaani, mutta minkä mahdan jos toinen on päättänyt olla enää rakastamatta, eikä halua edes yrittää. Lähden tänään Lahteen vanhempieni luokse ja matkalla käyn jättämässä töihin eroilmoituksen. En voi jäädä Vantaalle asumaan. Koko perheeni ja lapsuuden kaverini asuvat Lahdessa ja Vantaalla minulla oli vain rakkaani ja työpaikkani. Miten voisin tänne jäädä? Kaikki muistuttaa hänestä. Miten voisin hymyillä enää töissäni asiakkaille ja katsoa onnellisia pariskuntia ja perheitä. En voisikaan.

Viime yö meni pyöriessä sängyssä ja miettien oliko tämä viimeinen yöni täällä asunnossa. Tiedän, etten ole vielä tavoittanut suruni huippua, mutta.. suokaa anteeksi sanavalintani, mutta voi helvetti kun nyt jo sattuu.
Lahdessa minua onneksi odottaa perhe ja laaja tukiverkosto, joka toivon mukaan auttaa minut vielä ylös. En vain voi olla miettimättä "Miksi? Miksi minä? Miksi tämä kävi minulle?"

Edessäni on rankka vuosi. Palaan takaisin tilanteeseen, jossa olin jo 5 vuotta sitten. Asun kotona, ei työpaikkaa, ei rakasta. Tämän piti olla minun onnen vuoteni. Tiedän kyllä, että kaikilla tapahtumilla on jokin tarkoitus, joka johdattaa meitä parempaan. Tällä hetkellä se ei vain tunnu mahdolliselta. Kuten äitini sanoi niin tähän kaikkeen auttaa kuitenkin vain aika, aika ja aika. Mitään muuta en voi tehdä. Pakkaan siis tavarani ja matkaan Lahteen. Ehkä elämä joskus hymyilee myös minun suuntaani vielä.

Mitä tulee rakkaani.. exäni ja minun väleihin niin aika näyttää. Tällä hetkellä en pysty häntä katsomaan silmiin. Ehkä vielä joskus pystyn puhumaan hänen kanssaan ja luomaan jonkin asteisen ystävyyssuhteen, mutta en vielä. Ehkä joskus. Ehkä. Aika näyttää.


Rakkaudella,
Jenni alias elokuinenmorsian

Blogi jäähylle

Minulla on valitettavasti teille rakkaille lukijoille ikäviä uutisia kerrottavana. Blogini on pakko laittaa jäähylle, sillä hääsuunnitelmat ovat nyt myös jäissä ja itse häidenkin toteutuminen näyttää pelottavan epävarmalta. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin niin elämä on kolhinut minua valitettavan paljon ja toivon todella, että kaikki asiat selkenisivät ja helpottaisi tänä vuonna. Samalla pelkään pahinta joka päivä, joten ymmärrettävästä syystä en pysty vain kirjoittamaan hääsuunnitelmia ja elämääni eteenpäin tällä hetkellä. Minä vain odotan.

Blogia ei ole lopetettu, ainakaan vielä, mutta se laitetaan jäähylle. Mitä tahansa tulee tapahtumaan niin siitä tulen silti ilmoittamaan tänne. En aio vain hävitä sanomatta mitään. Olette minulle rakkaita ja olen kiitollinen kaikesta tuesta ja kommenteista, joita olen saanut teiltä. Toivotaan yhdessä parasta meidän kaikkien elämän varrelle.

Rakkaudella,

Elokuinenmorsian

Mitä vuodelle 2014?

Pian vaihtuu jälleen vuosi ja täällä on alettu pohtia mitä seuraava vuosi tuokaan tullessaan. Se on varmaa, että isoja muutoksia elämään niin surullisia että iloisia toivottavasti myös. Elämässäni on paljon tällä hetkellä auki ja pelolla odotan ensi vuotta ja sen tuomia haasteita. Meillä on häät elokuussa, vai onko sittenkään pitäisi kysyä, sillä työpaikallani alkavat vuoden alussa YT-neuvottelut ja tiedossa on, että oma paikkani on vaarassa. Muutenkin elämä on kolhinut viime aikoina melko pahasti ja hääasiat on jouduttu painamaan syrjään, koska en vain jaksa viedä niitä eteenpäin energian valuessa muualle. Tästä seuraa se, ettei blogiini siis ole odotettavissa postauksia paljoa ja voikin olla, että blogi laitetaan toistaiseksi kokonaan jäihin myös, mutta ei vielä hätiköidä. Odotetaan ensi vuoteen.

Tästä kaikesta huolimatta sulho ja minä juhlistamme Uutta Vuotta 2014 käyden syömässä että hieman viihteellä. On myös varmaa mitä tämä morsio toivoo vuoden vaihtuessa. Rauhaa, onnea ja rakkautta vuodelle 2014 ♥ Kunpa voisin yhtyä muiden kesän 2014 morsianten riemun kiljahduksiin ja huutaa "Tämä vuosi on meidän!"

Hyvää vuoden vaihdetta kaikille!
Tuokoon vuosi 2014  vaurautta, rauhaa, onnea että ennenkaikkea paljon, paljon rakkautta tullessaan! ♥

Hääauton etsintää

Hei kaikille lukijoilleni, olen viimeinkin takaisin koneen äärellä!
Loma meni niin nopeasti välillä nauttien että välillä hieman naama nyrpeämmän puoleisena mummojen hallitessa koko mökkiä :D No, onneksi sää ei ollut niin paha, ettei olisi päässyt ulos karkuun kävelyille. Teimmekin sulhon kanssa paljon tutkimusmatkailua ympäristössä ja allekirjoittanut oli kuin lapsi löytäessämme ison hiekkakentän, joka oli täytetty erilaisilla vanhoilla lautatarvikkeilla. Hääaistini heti valpastuivat, mutta hetken pengottuani, onneksi, mitään käyttökelpoista ei löytynyt, eikä anopin auton kyytiin olisikaan mahtunut.

Ennen lomaa olin alkanut jo hyvissä ajoin tutkimaan hääautotarjontaa ja hyvän idean sainkin kirpputorilta löytyneestä vanhasta tulitikkurasiasta. Siinä mainostettiin Helsingin automuseota ja edustusautoja kuljettajineen. Kuten arvata saattaa niin heti samana päivänä ryntäsin tutkimaan asiaa. Noh, harmikseni sain huomata, että kyseinen museo on lopetettu pari vuotta sitten. Lähdin etsimään lisää automuseoita ja löysinkin Espoosta yhden, joka valitettavasti auki vain kesäkaudella. Automuseota ylläpitää Espoon automuseo ry ja sivuilta löytyivätkin hyvät yhteistiedot pääjäsenille. Puheenjohtaja sai siis sähköpostia, muttei valitettavasti ole siihen vastannut mitään vielä.

Muutenkin autoja on tuon jälkeen tullut katseltua, muttei tunnu löytyvän meille sopivaa tai sitten hinnat täällä pääkaupunkiseudulla ovat uskomattomat, enkä puhu edullisuudesta. Tietenkin sitä voisi pitää silmät auki kadulla kulkiessa, jos vaikka jollain yksityisautoilijalla olisi upea peli allaan ja ottaa rekisteritiedot ylös. Näin tavallaan työkaverimorsiameni on tehnyt, sillä asuintalonsa parkkipaikalta on bongannut naapurin upean auton. Suunnitelmissa kuulemma laittaa viestiä tuulilasiin.

Onko muilla kesän 2014 morsiamilla jo menopeli varattuna?

Joulunviettoon

Alkaa pian tämänkin morsiamen olla aika kirmata karkuun kaupungista perheensä luokse maalle.. No, huomenna töiden jälkeen tarkemmin, mutta halusin rauhassa päästä toivottamaan kaikille hyvät Joulut! Koko viikko ollut täynnä pelkkää Joulupuuhastelua, oli kyseessä viime hetken lahjaostokset, niiden pakkaamiset tai leipominen. Tälläkin hetkellä yksi kakku uunissa tulossa :D Meitä on kerrankin iso porukka koolla ja olenkin koko naiskatraalle neulonut tossukat. Mikä urakka! Koska naisväki saa itsetehdyt tossut niin pitihän vanhemmalle, makeasta pitävällä herrasmiehellekin leipoa iso rasia erilaisia pipareita (Ei tietenkään riittänyt ostetut ja itsetuunatut...) Myöskin tapani mukaan olen taas hankkinut aivan liikaa lahjoja kaikille! Viimeksi eilen kävin täydentämässä lahjapussukkaa.. Ei edes mietitä miten paljon meni rahaa.

Joulua vietämme ensimmäistä kertaa yhdessä tällä porukalla ja on mukava saada meidät kaikki yhteen, sillä osaa perheestäni näen valitettavan harvoin nykyään etäisyyksien vuoksi. Uutta on myös paikka, jossa vietämme Joulumme, sillä lähdemme Iittiin, Kouvolan lähelle, josta olemme vuokranneet mökin. Valitettavasti sielläkään ei vain taida olla lunta :/ No, kaikkea ei voi saada. Tuossa onkin lause, joka pitää yrittää muistaa myös häiden lähestyessä ;)


                Nauttikaa läheisimmistänne ja ihanasta Joulun taiasta! Hyvää Joulua kaikille! ♥

Häivähdys morsiuspukua (EI SULHON LUETTAVAKSI)

Ajattelin uskaltaa tänne laittaa pientä vilautusta morsiuspuvustani, vaikkakin on olemassa riski sen paljastumisesta sulholle. Okei, hän ei kovin usein lue blogiani ja toivon otsikon pysäyttävän hänet mikäli eksyykin häämailman puolelle. Ihanaa olisi saada näyttää mekko koko ihanuudessaan, mutta minkä mahdat paljastumisen pelolle pääsi sisällä :/ Tässä silti pientä kuvakollaasia mekosta, vaikkakaan tällä kertaa kuvat eivät kerro koko totuutta tästä ihanuudesta ♥ Unohdimme ottaa kuvan hunnun kanssa, mutta jääpä jotain odotettavaa myös seuraavalle sovituskerralle :D

Kyseinen puku olisi löytynyt myös "pimpuloilla" eli paljeteilla, mutta omaa silmääni ja makuani miellytti huomattavasti enemmän tämä pelkistetty versio. Pitsikuviossa on seassa hopeista lankaa, joka tuo kuviot kauniisti esille, kuitenkaan niiden viemättä liikaa huomiota. Mekossa itsessään on korsetti juurikin tuon nyörityksen ansiosta ja omia rintaliivejäkään ei tarvita. Mahtavaa! Pelkäsin nimittäin joutuvani teettämään korsetin jossain juuri tätä varten, mutta niiden rahojen säästyessä voin panostaa enemmän hääyön että häämatkan vaatetukseen ;)

Huomaan huokailevani rauhallisesti ja tyytyväisesti katsoessani mekkoni kuvia. Tässä vain on mekko, jota voi vielä 20 vuoden päästäkin katsella valokuvista ja olla ajattelematta mitä ihmettä minulla on päälläni.

Odotettu postaus: Muotitalo Tyynelä, erä 3.

Viimeinkin pääsen tänne myös kertomaan kuulumiset eiliseltä! Kuten arvasin, olin aivan poikki pitkän työpäivän että mekkojen sovituksen jäljiltä, enkä valitettavasti jaksanut kuin nostaa kaukosäädintä sohvalla.

Tapasin äitini siis Helsingin keskustassa, jossa hän oli bussiani vastassa. Tästä kävelimme ensin Seremoniaan mikä valitettavasti oli pettymys. Ei asiakaspalvelun tai mekkojen ulkonäön suhteen, mutta olisihan sitä ollut kiva jos olisi löytynyt myös sovitettavaa. En mielestäni ole nyt niin iso, en varsinkaan enää tuon 35 kilon pudotuksen jälkeen, mutta ihailemieni mekkojen koot loppuivat kokoon 40-42 ja olivat siis pieniä. Myyjän onnistui kaivaa varastosta 2 mekkoa ja kumpikaan ei mahtunut päälle. Huoh :( Myyjä ehdotti onneksi ihan kulmilta löytyvää Fleur d´orangea, josta löytyi useampikin mekko sovitettaksi ja liian isojakin oli osa (Jei!) Yksi mekoista oli tyyliseni ja malliltaan minulle istuva, mutta en voinut olla ajattelematta Muotitalon mekkoa. No, kauaa en joutunut vain kuvittelemaan mekkoa vaan oli aika lähteä Muotitalolle päin.

Sovitusaika meillä oli klo 16 ja ovikelloa soittaessani ovea ei tullutkaan avaamaan minua aiemmilla kerroilla palvellut myyjä vaan minulle entuudestaan tuntematon nainen, tai näin minä ainakin luulin. "Anneli Landsberg, päivää". Minähän tunsin tämän naisen. Hänelle olin laittanut ensimmäisen sähköpostini ja lopulta vaihtanut useammankin sähköpostin hänen tyttärensä Katrinin kanssa. Anneli oli todella iloinen, puhelias ja avulias nainen ja minut valtasi heti tervetullut olo kun saavuin liikkeeseen. Näin sovituksen aikana myös vilauksia aiemmasta myyjästä ja onneksi hän hymyili. Oloni oli hieman nolostunut haukuttuani häntä, mutta minkä kukaan meistä tunteilleen voi. Annoin mekkoni koodin Annelille ja eikuin jännityksellä sovituskoppiin äitini jäädessä aulaan odottamaan. Mekko päälle, korkokengät jalkaan ja peilin eteen. En voinut kuin hymyillä isosti. Tämä on mekkoni, tai kysytäänpäs nyt äidiltä vielä mielipidettä. Tykkää, jes! Myyjän laittaessa hunnun vielä päähäni, olimme molemmat lopullisesti myytyä. Romanttista, naisellista, hieman espanjatar-tyylistä, upeaa. Mekkoni oli kuin olikin siis se aivan ensimmäinen mekko, jota sovitin. Huvittavaa ajatella miten helpolla olisi päästy jos olisi siihen lopetettu, mutta eihän kukaan ensimmäistä kertaa mekkoaan etsimässä oleva lopeta ensimmäiseen mekkoon. Täysi mahdottomuus.

Teitä kaikkia varmasti kiinnostaa kuulla myös hintatietoja. En ala niitä nyt erikseen erittelemään, mutta hinnan pukuineen, muokkauskorjauksineen että huntuineen saimme hilattua tasan 1300 euroon.

Haluan vielä näin lopuksi antaa pahoitteluni teille kaikille keitä loukkasi tekstini Muotitalo Tyynelä-lukekaa varoitus, sillä sain siitä melko ilkeän viestin joltain anonyymiltä käyttäjältäkin, joka vertasi tekstiäni julkiseen kunnianloukkaukseen että moitti tekstissäni käyttämiä kuvia luvattomiksi. Puolustuksekseni voin sanoa, että Suomessa on vapaa sana, enkä koe tehneeni väärin kertoessani OMAN mielipiteeni kokemuksestani, varsinkaan kun lupasin antaa Muotitalolle mahdollisuuden hyvittää ja kuten tuli selväksi niin loppu hyvin, kaikki hyvin. En ole katkera, vihainen tai mitään muutakaan sellaista vaan onnellinen, että löysin mekkoni. Myönnettäköön, että olisihan sitä tekstiä voinut siistiä, mutta kerroin tilanteen sellaisena kuin sen koin, kuten nyt kerroin hyvässäkin mielessä. Anonyymin tekstiä en julkaissut juurikin sen ilkeyden vuoksi sekä sen, ettei kirjoittaja antanut mitään nimimerkkiä johon antaa omat kommenttinsa. Minä toimin elokuinenmorsian nimimerkin alla ja otan vastuun kirjoituksistani. Olen silti kiitollinen palautteesta, jonka sain, vaikken arvostakaan sitä.

Haluan vielä erikseen antaa silti pahoitteluni sekä Muotitalolle että Myyjä S:lle, sillä kuten kerroin niin olisihan sitä tekstiä voinut siistiä, mutta näin hääasioissa ovat ainakin omat tunteeni kovasti pinnalla. Tapaammekin uudestaan kun lumi on jo sulanut ja kesä alkaa olla kauneimmillaan, enkä malta odottaa päästä sovittamaan ikiomaa häämekkoani!

Niin ja kaikille ketkä odotitte näkevänne edes vilauksen mekostani niin malttakaa vielä hetki. Kyllä se on tiedossa lähiaikoina ;)


Elokuinenmorsian alias tuleva rouva F.